Vican ja Tannin rankka viikko

Minunhan ei pitäisi valittaa. Vica on joutunut kokemaan aikamoisen operaation viime viikon torstaina. Laitan operaatiosta pari kuvaa ihan kirjoituksen loppuun, jotta herkempien lukijoiden mielet eivät vaurioidu.

Vican pimpero operoitiin. "No tota joo, nythän tänne menee kaikki oravaa pienemmät", sanoi eläinlääkäri, kun kurkkasi Vican hännän alle. Vica on siis vetänyt ilmaa römpsän kautta. Vaiva on ollut sillä läpi elämänsä, mutta viime viikkoina se tuntui pahenevan. Ja jos oletan sen suorittavan täysillä minun tulee pitää huoli, että sillä on mahdollisuus tehdä niin.

Tämä operaatio on ennemminkin sääntö kuin poikkeus ravureilla. Kai tätä ratsuillekin tehdään. Rutiinilla ainakin eläinlääkäri operaation hoiti. Toivon, että laukkaa saadaan nyt kunnolla työstettyä, kun ei ole ilmapalloa jalkojen välissä. Homma oli nopeasti ohi, eikä siitä tullut saikkua.

Kuva: Saija Laaksonen

Viime viikonloppuna oli Anna Blomgrenin valmennukset! Saija pääsi kuvaamaan, onneksi! Minua hieman jännitti, että miten meidän käy. Ekana päivänä käytiin ihan perusasioita läpi. Kuten, miten hevosen tulee reagoida apuihin, kuinka se taipuu koko kropan läpi... Eli perusasioita, joihin koko tämä homma perustuu. Ja saatiinkin Vica pelittämään hienosti. Työskenneltiin pääasiassa ympyrällä.

Kuva: Saija Laaksonen

Sunnuntaina jatkettiin. Nyt tiesin jo, miten verryttelen Vican, joten oli helpompi jatkaa ja edetä harjoituksissa. Katsottiin, että avut olivat läpi. Ja siirryttiin avo- ja sulkutaivutuksiin. Koko ajan pidettiin huoli eteenpäinpyrkimyksestä, temmosta ja tahdista. Ja voi pojat, mitä pätkiä sieltä saatiin!
Mahtava fiilis.

Kärtsy tuli pitämään meille valkkua keskiviikkona. Tamma vaikutti hieman flegmaattiselta. Joten Vica saa pitää nyt minipalautteluloman. Torstaina vielä kyllä ratsastin sen kunnolla, ettei vahingossakaan sille jää luulo, että laiskottelemalla pääsee lomille. Eilen käytiin metsässä pyörimässä ja tänään se sai ihan kokonaisen vapaapäivän. Pidän todella harvoin sitä kokonaan liikuttamatta, mutta se vaikutti siltä, että kaipaa nyt totaalinollauksen. Huomenna vesimatolle ja maanantaina kokeilaan uudelleen, miltä se työnteko oikein tuntuu.

Kuva: Saija Laaksonen

Itsehän painin selkäongelman kanssa. Minusta tuntuu, että siellä on mojova nikamalukko, mutta osteopaatti oli eri mieltä. Hänestä siellä on pieni, mutta tiukka jumi. Hän väänteli ja käänteli. Sai jonkin lukon auki, venytti lihaskalvoja. Kyllä, sattui niin maan perkeleesti. Vähän teki mieli lyödä häntä. Lopuksi sain kymmenkunta akuneulaa selkään ja loppuvenytyksiä. Hän antoi ohjeeksi vähentää paskanlappausta tai muuttaa työtapaa, joo'o. Helpommin sanottu, kuin tehty! Katsotaan vaikuttaako tämän päivän käsittely vai kokeilenko vielä esimerkiksi kiropraktikkoa ja toista osteopaattia. Noista Saijan ottamista kuvistakin näkee selän ongelman, en saa sitä suoraksi. Ranka ei vaan liiku!

Ja lopuksi Vican alapääkuvat. Römpsä ommeltiin siis niin pieneksi, että sieltä tulee virtsa pihalle, mutta oravat eivät pääse jemmaamaan pähkinöitä enää sinne.

Vican rönttönen

Kevät! (Sisältää myös mainontaa)

Kevät alkaa olla jo käsillä. Se tietää, että kesä on ihan kohta täällä! Minä pidän kesästä.

Tulevana viikonloppuna meillä on Vican kanssa Anna Blomgrenin valmennus. Odotan sitäkin kovasti. Uskon saavani sieltä taas paljon uutta ja monia ahaa-aivan-oivalluksia. Ollut niin kiireistä, pää viidentenä jalkana juoksemista, etten ole ehtinyt hätyyttämään meidän omaa valmentajaakaan. Päivien pidentyessä oma jaksaminen paranee, joten eiköhän me kohta olla taas kaksi kertaa viikossa valkuissa.

Minusta kaikkien olisi syytä käydä tunneilla/valmennuksissa. Ja mikä ero noilla kahdella on? Itse en oikeastaan nää termeillä eroa. Käymme opetuksessa oppimisen vuoksi, korjataan virheitä ja pyritään uusien virheiden minimointia. Kaikilla meillä on omat heikkoutemme. Ne pitää pystyä tiedostamaan, jotta niitä voi korjata. Yksin ratsastamisesta tulee helposti ratsastelua ja virheiden määrä kasvaa. Opituista huonoista tavoista on vaikea päästä eroon. Vaatii satoja ellei tuhansia toistoja, jotta uusi tapa jäisi selkärankaan ja tulisi sieltä automaattisesti.

En usko, että kaikkia ratsastajia saa samaan muottiin jo ihan pelkästään meidän erilaisten ruumiinrakenteiden vuoksi. On löydettävä jokaisen oma tyyli ja tapa. Sovellettava. Katsottava, että ratsastaja häiritsee mahdollisimman vähän hevosta.

Viime valkusta. Kuva: Saija Laaksonen

Vinski-poni aloitti eskarin! Olen käynyt nyt kaksi kertaa kyydissä. Ekalla kerralla harjoiteltiin vain selkäännousua, tokalla kerralla käveltiin taluttajan kanssa ympäri kenttää. On se vaan niin kiva poni. Ajattelin, että se omaan dramaattiseen tapaansa olisi tehnyt jonkinlaisen shown, mutta ei. Selkäännousuharjoituksessa se seisoi todella kiltisti paikoillaan, eikä liikkeelle lähdössäkään ollut mitään ongelmaa. Tästä se lähtee!

Vincentiiiiiii <3 

Vicalla on tänään operaatio perän ompelu. Se on alkanu vetämään ilmaa sisäänsä. On se varmaan sitä ennenkin tehnyt, mutta nyt se on selkeästi lisääntynyt. Ompelu tehdään siksi, että vältytään ikävältä ilmapallotunteelta sekä kohtutulehduksilta. Katsotaan saanko siitä vielä iltapäivän jälkeen jotain kerrottavaa lisää. Ravureilla tämä operaatio taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ehkä Vica on sydämeltään juoksija!

Ja lopuksi. Saija teki minun yritykselleni mahtavat mainokset!