Kiitos vuodesta 2016

Vuosi oli hyvä. Paljon ihania uusia ihmisiä, edistystä ja kehitystä ratsastuksessa ja hevosissa, niin omissa kuin muidenkin.

Vaikka Divan saama tuomio olikin murskaava on silti jotain, mitä odottaa innolla. Diva ultrattiin 20.12. ja todettiin, että varsa voi hyvin. Välillä Divan kyljistä voi tuntea, kuinka varsa rallattaa kohdussa. Onnellisuuden tunne oli ällöttävän pehmeä ja lämmin, kun ultrassa näki tämän pienen hevostaimen. Varsa jopa potkaisi eläinlääkäriä. Sukupuolta ei saatu siinä selville.

Kuva: Mira Kaukokari

Vica on hienossa kunnossa, sillä alkaa olemaan voimaa jopa kokoamiseen. Ensi viikolla palaudutaan taas valmennuksiin. Ja haluankin kiittää valmentajaamme todella isosti. Ei tuo hevonen olisi noin hyvä ilman Anne-Maria. Joten KIITOS! Odotan innolla, miten hyväksi se saadaan. Salaa toivon, että keväällä päästään starttaamaan 1-tasolla helppoa B:tä, hyvin tuloksin tietenkin. Tavoitteena on saada rikki 70%. Kesään mennessä siirtyä 2-tasolle jatkaen B:n ratoja ja syksyllä päästä starttaamaan ensimmäiset helppo A:n luokat.

Kuva: Jenni

Miquel. Mitähän siitä nyt sitten sanoisi. Se on paljastunut taitavammaksi, kuin olisin arvannut. Opetellaan tuntemaan toisemme paremmin. Sen kanssa toivottavasti päästään myös radoille helppo B-luokkiin.

Kuva: Mira Kaukokari

Muita ilon ja onnen aiheita ovat tänä vuonna olleet: muutto uuteen omaan kotiin kesäkuun lopussa. Uusi ihana pieni koira, josta ei saanut tehdä sylikoiraa. Taisi siitä silti vahingossa vähän tulla. Niämine on minihusky. Vanha shelttiherra Nipsu otti tulokkaan hienosti vastaan, Elmolla kesti hetken aikaa lämmetä pennulle. Elmo on edelleen minun sylikoirani, sitä paikkaa se ei ole luovuttanut pennulle. Niämine on myös löytänyt tallilta oman paikkansa, se osasi heti alusta alkaen varoa hevosia, ne eivät oikeastaan kiinnosta sitä ollenkaan. Ja Kimi. Rakas avomieheni. Jaksaa edelleen näitä minun touhuja. Eilenkin olin tallilla 6-21, eikä kotiin tullessa tarvinnut kuulla mitään kyselyjä, missä olen luuhannut (tietää kysymättäkin). Hän ei arvostele ja jaksaa tukea valinnoissani, kannustaa ja elää hengessä mukana, vaikkei nuo hevoset niin kiinnostakaan.

Kuva: Iiris

Kiitos, Milla. Meidän kengittäjä, joka vaan on paras. Hevosteni kaviot ovat koko ajan paremmat ja paremmat. Askel rullaa kevyesti ja tahdikkaasti. Olisin pulassa ilman sinua.

Kuva: Saija Laaksonen

Kiitos, Iiris. Iiris on auttanut saamaan Vican kuntoon. Hekin pääsivät starttaamaan muutamat estekisat, eiköhän  myös ensi kaudellakin. He kehittyvät ratsukkona koko ajan. Iiris on myös huolehtinut Miquelin liikutuksessa ja toivottavasti tulevaisuudessakin auttaa uusien projektien kanssa.

Ainossa kisoissa

Kiitos, valmennettavat. Olette antaneet minulle paljon uusia näkökulmia ja ajateltavaa. On ollut ilo seurata teidän kehitystänne ja meidän onkin aika ruveta laatimaan tavoitteita tulevalle vuodelle.

Tämä vuosi on tuonut ja vienyt ihmisiä. Minulla on nyt tallilla ja ympärilläni aivan ihana porukka. Asiakkaista on tullut ystäviä. Ihania ihmisiä, tallihenki on aivan loistava. Rakastan työtäni.

Kiitos Teille!

❤ Annika

Kuva: Jenna Seppänen

Mikelin vuoro

Saatiin Mira kuvaamaan sunnuntaihölkät, joten tässä esittely Miquelista, olkaa hyvä:

https://tannivaan.blogspot.fi/p/liusjenas-ii-mg.html

Hevosen hyvinvointi

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa yhtä monta postausta, kun on hevosihmisiäkin. Moni perustanee oman ajattelunsa nuorena vanhemmilta hevosihmisiltä saatuihin oppeihin tai siihen että näin on tehty ja tehdään myös jatkossakin. Onneksi tietoa on paljon saatavilla, ei tarvitse jäädä yksin asioita murehtimaan. Monella tuntuu ajattelukyky sumentuvan, kun on kyse hänen omasta hevosestaan.

Mitä se hyvinvointi sitten on? Tarpeiden tyydyttämistä, rutiineja ja terveydestä huolehtimista. Näillä eväillä itse pyrin toteuttamaan omien hevosteni hyvinvointia.

Tarpeiden tyydyttäminen on riittävästi liikuntaa, oikeanlainen ruokinta; riittävästi heinää ja vettä sekä rasituksen mukainen lisäruokinta. Molemmat tammani syövät tällä hetkellä, kuin norsut. Miquel pärjää huomattavasti vähemmällä. Vica liikkuu seitsemän kertaa viikossa monipuolisesti, Diva liikkuu sen, minkä itse kokee tarpeelliseksi ja Miquel viidestä-kuuteen kertaan viikossa. Lievästi vainoharhaisena juomisen suhteen, juotan hevoset aina lämpimällä vedellä liikutuksen jälkeen vaikka meillä onkin tarhoissa vedet.

Rutiineilla tarkoitan hevosten päiväohjelmaa. Vaikka en liikuta hevosiani joka päivä klo 13-16 välisenä aikana, ne saavat ruoat plus miinus tunnin ajalla, ne tietävät koska mennään ulos ja koska pääsee sisälle. Liikutus tapahtuu silloin, kun on hyvin aikaa. Minulla ei hermo kestä jättää hevosta kesken. Eli tehtävä pitää saada tehdä loppuun hyvin, oli sitten kyseessä ihan vain asettuminen tai siirtyminen.

Terveydestä huolehtimen on ihmisen vastuulla. Hevonen osaa aika huonosti kertoa, jos jokin on vialla. Kipuilevan hevosen ilmeitä on vasta opittu huomaamaan. Ei sitä ennen vanhaan niin välitetty, jos hevonen kiukutteli. Piiskaa vaan ja eteenpäin. Kengitys ja sopivat varusteet ovat iso osa terveydestä huolehtimista. Koitappa itse juosta pienillä korkkareilla ja painavalla repulla puolimaratooni tai lähteä estejuoksuun. Noup, ei hyvä. Itse liu'utan käden joka kerta satulan ja hevosen välistä, kun satuloin. Ei saa puristaa. Suitsien remmit ovat suorassa, eivät paina korvia tai otsapanta ole killissä. Loimituksesta sen verran, että siinä pitää huomioida hevosen tarpeet, toinen ei tarvitse takkia laisinkaan vaikka toinen tärisisi vieressä. Yleisen ilmeen tarkkailu, opettele tuntemaan hevosesi, pysähdy hetkeksi sen viereen.

Kengityksestä teen johonkin hyvään väliin oman kirjoituksen, siitä riittää asiaa (onneksi meillä on paras kengittäjä).

Ja tähän loppuun totean vielä, että kaikki hevoset ovat yksilöitä. Ihan turha tulla sanomaan, että sinun hevosesi pitäisi hoitaa näin, koska minunkin hevoseni hoidetaan niin. Pyhpah. Neuvoja ja vinkkejä voi aina antaa. Ja jos ikinä mikään asia mietityttää: kysy!

Minun Tammani

Hei! Lisäsin blogin yläreunaan esittelyt Divasta ja Vicasta. Miquelista tulee tietoa vielä myöhemmin, kun saan jotain kuva-aineistoa kasaan. Tällä kertaa en tämän enempää höpöä tähän.

Diva: https://tannivaan.blogspot.fi/p/flores-diva.html

Vica: https://tannivaan.blogspot.fi/p/vica.html

Ihan tavallinen päivä

Olen jo jonkin aikaa harkinnut blogin aloittamista. Mietin olisiko minulla mitään kerrottavaa elämästäni tai olisiko minulla mitään annettavaa lukijoille. En ole ihan varma edelleenkään, mutta koska suomalaiset ovat usein kiinnostuneita muiden tekemisistä (ja yleensä tietävät naapurin elämästä enemmän, kuin naapuri itse) päätin kuitenkin aloittaa. Kerron blogissa omista kokemuksistani, hevosistani, tekemisistäni ylipäätään. Jos elämäni kiinnostaa niin toivottavasti tästä on jotain iloa sinulle!

Ajattelin aloittaa kertomalla tavallisesta päivästäni. Normaalisti herään ennen kuutta, jotta ehdin puoli seitsemäksi tallille. Meillä hevoset syövät aamupalan sisällä. Talviaikaan kaikki on paljon hitaampaa ja raskaampaa ja valivali. Minä en pidä talvesta. Onneksi tätä on enää puoli vuotta jäljellä. Jippii.

Aamupalan ja pukemisen jälkeen hevoset menevät pihalle, jotta pääsen siivoamaan. Ei arvaisi millainen rutiini tästäkin tulee. Vie hevoset, siivoa karsinat, laita heinät, kanna vedet, anna heinää ja vielä lisää, tuo hevoset, anna ruokaa... Koska meillä hevoset ovat koko päivän ulkona, niille näin pakkasilla kannetaan lämmintä vettä tarhaan. Ja sitä muuten kannetaan. Alan varmaan tuossa helmikuun paikkeilla muistuttamaan parempaakin uimaria leveine hartioineni. Yleensä aamupäiväheinien jälkeen käyn kotona syömässä ja tulen iltapäivällä takaisin tallille, kyllä antamaan hevosille lisää heinää! Nuo syövät yllättävän paljon. Söisivät varmasti vielä enemmänkin, jos vain annettaisiin. Vaan meilläkin on monta tyyppiä, jotka muistuttaisivat lähinnä rantapalloa, mikäli ne vapaalle heinälle päästäisi. Tästä syystä meillä syödään heinää vain neljästi päivässä.

Näin talviaikaan teen iltatallin seitsemän korvilla. Olen kuullut, että joidenkin hevosilla ei ole mikään hinku päästä sisälle. Kyllä meillä vaan on ainakin niin vaativia hevosia, että tasan tietävät, milloin on aika päästä sisälle. Olisipa kesä. Silloin hevosetkin viihtyvät pidempään ulkona.

Päiviini sisältyy myös ratsastusta ja tuntihommia. Yleensä ratsastan vähintään yhden hevosen, välillä viisi. Toisinaan ei ole oppilaita ja taas toisinaan heitäkin on viisi. 

Tälläisiä ovat minun tavalliset päiväni.