Hevosen hyvinvointi

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa yhtä monta postausta, kun on hevosihmisiäkin. Moni perustanee oman ajattelunsa nuorena vanhemmilta hevosihmisiltä saatuihin oppeihin tai siihen että näin on tehty ja tehdään myös jatkossakin. Onneksi tietoa on paljon saatavilla, ei tarvitse jäädä yksin asioita murehtimaan. Monella tuntuu ajattelukyky sumentuvan, kun on kyse hänen omasta hevosestaan.

Mitä se hyvinvointi sitten on? Tarpeiden tyydyttämistä, rutiineja ja terveydestä huolehtimista. Näillä eväillä itse pyrin toteuttamaan omien hevosteni hyvinvointia.

Tarpeiden tyydyttäminen on riittävästi liikuntaa, oikeanlainen ruokinta; riittävästi heinää ja vettä sekä rasituksen mukainen lisäruokinta. Molemmat tammani syövät tällä hetkellä, kuin norsut. Miquel pärjää huomattavasti vähemmällä. Vica liikkuu seitsemän kertaa viikossa monipuolisesti, Diva liikkuu sen, minkä itse kokee tarpeelliseksi ja Miquel viidestä-kuuteen kertaan viikossa. Lievästi vainoharhaisena juomisen suhteen, juotan hevoset aina lämpimällä vedellä liikutuksen jälkeen vaikka meillä onkin tarhoissa vedet.

Rutiineilla tarkoitan hevosten päiväohjelmaa. Vaikka en liikuta hevosiani joka päivä klo 13-16 välisenä aikana, ne saavat ruoat plus miinus tunnin ajalla, ne tietävät koska mennään ulos ja koska pääsee sisälle. Liikutus tapahtuu silloin, kun on hyvin aikaa. Minulla ei hermo kestä jättää hevosta kesken. Eli tehtävä pitää saada tehdä loppuun hyvin, oli sitten kyseessä ihan vain asettuminen tai siirtyminen.

Terveydestä huolehtimen on ihmisen vastuulla. Hevonen osaa aika huonosti kertoa, jos jokin on vialla. Kipuilevan hevosen ilmeitä on vasta opittu huomaamaan. Ei sitä ennen vanhaan niin välitetty, jos hevonen kiukutteli. Piiskaa vaan ja eteenpäin. Kengitys ja sopivat varusteet ovat iso osa terveydestä huolehtimista. Koitappa itse juosta pienillä korkkareilla ja painavalla repulla puolimaratooni tai lähteä estejuoksuun. Noup, ei hyvä. Itse liu'utan käden joka kerta satulan ja hevosen välistä, kun satuloin. Ei saa puristaa. Suitsien remmit ovat suorassa, eivät paina korvia tai otsapanta ole killissä. Loimituksesta sen verran, että siinä pitää huomioida hevosen tarpeet, toinen ei tarvitse takkia laisinkaan vaikka toinen tärisisi vieressä. Yleisen ilmeen tarkkailu, opettele tuntemaan hevosesi, pysähdy hetkeksi sen viereen.

Kengityksestä teen johonkin hyvään väliin oman kirjoituksen, siitä riittää asiaa (onneksi meillä on paras kengittäjä).

Ja tähän loppuun totean vielä, että kaikki hevoset ovat yksilöitä. Ihan turha tulla sanomaan, että sinun hevosesi pitäisi hoitaa näin, koska minunkin hevoseni hoidetaan niin. Pyhpah. Neuvoja ja vinkkejä voi aina antaa. Ja jos ikinä mikään asia mietityttää: kysy!