Elämän epäreiluus, Horse Fair ja mitä kaikkea

Onpas ollut elämää. Viimeiset pari viikkoa on painettu menemään peräsuoli pitkänä.

Aloitetaan Vicasta. Se on ollut alkukankeuden jälkeen todella hyvä ratsastaa! Pientä vaikeutta ollut suoruuden kanssa. Se yrittää punkea oikean pohkeen läpi ja työntää takapuoltaan oikealle molemmissa kierroksissa. Kaisa kävi sen hieromassa ja totesi, että lanneranka on melko jumissa. Ei yllättänyt. Se menee Vicalla helposti jumiin, koska se ei meinaa rehellisesti käyttää selkäänsä. Ei tehnyt sairasloma sille hyvää. Eiköhän se parane ratsastettavuudeltaan koko ajan (paraneehan?!). Onneksi kenttä on hyvä, joten päästään taas säännöllisesti treenaamaan, sitä olenkin kaivannut.

Pikkurouva kävi kentällä haistelemassa kevättä.

Kuva: Saija Laaksonen

Oltiin Horse Fair-messuilla pyöhähtämässä. Olin ilmoittanut, että tarvitsen ainoastaan uuden pullon show shineä, koska olen sen suurkuluttaja. Tuota juu... Ostin sen, uuden takin (tarvitsen sen, koska se oli alennuksessa ja kuin minulle tehty!) sekä kauhukahvan satulaan. Vai tasapainokahvaksiko sitä nykyään sanotaan. Pohdittiin myös, pitäisikö vaihtaa keppihevosiin. Niille oli vaikka ja mitä hienouksia. Ja paljon edullisemmin, kuin oikeille hevosille! Niiden ylläpitokin olisi paljon halvempaa. Ja mikä parasta, messuilla oli metrilakuja! Ihan superhyviä.

Heta valitsi itselleen rautiaan ratsun ja keväisen korvahupun

Messujen jälkeen lähdettin tallille. Enkä olisi ikinä uskonut tälläistä kokevani. Katsoin, kun hevosta juoksutettiin. Se otti pienen ilospurtin ja PIM, siitä tuli kolmijalkainen. Ei halunnut ottaa askeltakaan. Ulkoisesti ei näkynyt mitään. Hevosella oli siis suojat jalassa ja suitset päässä, ei ollut mitään pelleilytouhua. Soittoa päivystäjälle, joka ilmoitti pääsevänsä vasta kolmen tunnin kuluttua paikalle. Hevonen traileriin ja lähdettiin klinikalle. Klinikalla hevonen kuvattiin ja todettiin ruunuluun murtuneen, eikä mitään ollut tehtävissä. Miten tälläistä voi käydä? Tuntui niin epäreilulta! Hevosen omistaja oli todella tunnollinen ja piti siitä hyvää huolta. Aikamoinen tunneskaala käytiin läpi sen päivän aikana. Ei voi kun todeta, että VMP.

Horse Fair-messuilla oli myös estekisat

Viime lauantaina oltiin Ainossa katsomassa, kun taitavat ratsukot kilpailivat esteillä. Kyllä on ilo katsoa, kun ihminen ja hevonen pelaavat yhteen. Tuollaiset 130-140cm esteet meni leikiten. Itsehän en niin noista esteistä perusta, olen wannabe kouluratsastaja. Annan Iiriksen hoitaa tuon estepuolen. Kavaletteja ja puomeja kyllä harrastan, ne ovat erinomaista jumppaa ja niillä saa treenistäkin monipuolisempaa. Ja hehkutan taas Millaa, meidän kengittäjää. Minkälainen kengittäjä vaan ilmoittaa, että kävi kengittämässä hevoset, kun oli aika? No meidän Milla. (Ei kerrota tätä julkisesti, mutta itsehän taisin olla tuolloin viinilasillisen äärellä). Kohta saadaan hokitkin pois ja silloin on viimeisetkin askelia rajoittavat tekijät poissa.

Ja vielä lopuksi; kevät on täällä! Päivällä on oikeasti lämmintä, aurinko paistaa, päivät on pidempiä ja pidempiä. Ihan mahtavaa, jaksaakin paljon paremmin. Tarhat kun saan vielä hoidettua kuntoon talven jäljiltä niin olen valmis kesään! Sunnuntaina mennään Vican kanssa Ville Vaurion valmennukseen. Toivotaan, että punainen viirupää osaa käyttäytyä, eikä näytä niitä parhaita puoliaan.

Miquel drinkillä tyttöystävänsä kanssa

Kirjoitus sisältää tuotesijoittelua

JEEE! Vihdoinkin ollaan Vican kanssa päästy aloittamaan liikunta. Ensinhän sillä oli niveltulehdus kinteereessä, mikä hoidettiin kuntoon. Siitä selvittyämme alotettiin taas vaihteeksi satulan etsintä. Edellinen satula puristi aavistuksen sään ympäriltä. Aika herkästi Vicakin kertoo, jos sitä jokin ahdistaa.

Olen aikaisemminkin asioinut Satulapalvelu Hirnakan kanssa. Lissulta olen saanut hyviä satulaehdotuksia ja kaupatkin ovat sujuneet ongelmitta. Tälläkin kertaa siis käännyin hänen puoleensa ja pyysin apua. Hän ehdotti Zaldin New Kent-satulaa. Sain vaihdettua minun kaksi edellistä epäsopivaa satulaa tähän. Näppärää. Zaldin edustaja kävi viime kesänä sovittamassa meille penkkejä ja voi pojat, siellä se minun unelmasatulani on. Ja saa vielä hetken ollakin, ei ole ihan ilmaisia kapistuksia... 

Satulan sopivuus on tärkeää. Kuvittele itse juoksevasi painava reppu selässä, mikä painaa ja hiertää. Ei ihme, jos epäsopiva satula kiukuttaa. Se pitää myös osata sijoittaa selkään oikein. Olen monesti huomannut, että satula sijoitetaan aivan liian eteen, toisinaan myös aivan liian taakse. Tässä linkissä Lissu avaa satulansovitukseen liittyviä asioita ja hän varmasti auttaa, mikäli tarvetta on.

Meidänhän oli mahdollisuus päästä maneesille. Kahtena päivänä peräkkäin! Vaan ei. Eeeehei. Sunnuntaina, kun tulin tallille, tamma oli päättänyt tehdä jonkin juhlaliikkeen ja kenkä oli enää parilla naulalla kiinni ja aivan killissä. Otin sen pois ja rukoilin, että Milla ehtisi lyömään kengän takaisin heti seuraavana päivänä. No eihän hyvä kengittäjä ehdi, kun kalenteri on täynnä. Onneksi hän tuli kuitenkin jo tiistaina iltapäivällä, mutta se niistä maneeseista. 

Koitin ottaa Prinsessa Divasta kivan kuvan

Mutta sen verran positiivinen ja optimistinen olen, että kävin sunnuntaina seuramme Horsy Teamin järjestämässä sääntökouluksessa ja anoin D-luvan. Jee! Irtosihan se, toivon todella, että päästään Vican kanssa pian radoille, mutta se tavoiteltu kisakauden avaus kyllä siirtyy, ei voi minkään. 

Kuva: Lena Furberg

(Ihan selkeesti kuva meistä!)