DTT-kisa

Käytiin isolla kirkolla.

Minä enää harvemmin "lähden koittamaan" kisoihin, minulla on selkeä tavoite, no ja tottakai kilpailujen ideana on voittaa. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen, en pitänyt tärkeänä ykköspaikkaa vaan halusin kuulla tuomareiden kommentit meidän ensimmäisestä vaativasta b:stä.

Pitäisikö hakea Pepsodentin sponssia?

Kuva: Taru Arola

Tiesin jo keskiviikkona, että kisat eivät tule olemaan mikään menestys. Vicalla alkoi kiima. Se jo valmiiksi vähän masensi ja mietin onko mitään järkeä lähteä sinne rämpimään. Mutta osallistumismaksut oli jo maksettu niin en alkanut mitään perumaan. Hevonen koppiin ja kohti Laakson kenttää.

Kuva: Saija Laaksonen

Perjantai-iltana oli Drive-in kisat. Opastukset parkkipaikalle olisi saanut olla, ajattiin ohi ja jouduttiin kiertämään aika pitkä mutka, että päästiin takaisin oikeaan risteykseen. En todellakaan tykkää ajaa Helsingissä, saatika vielä hevonen perässä... Muutoin itse kilpailut olivat hyvin järjestetty ja homma eteni nopeasti. Minulle jäi itselleni liian kiire päähän, enkä verkannut tarpeeksi huolellisesti. Oli niin sanotusti juosten kustu verkka. Sanoinkin groomina olleelle siskolleni, että ei hyvä mielentila kiivetä hevosen kyytiin ja vaatia sitä suorittamaan. Rata menikin päin persettä. Tuloksena vaivaiset 55%. Mikä ei todellakaan tullut yllätyksenä. Yllätys oli se, että saatiin kuitenkin tulos.

Seuraavana päivänä uudelleen. Päätin ilmottautumisen yhteydessä kokeilla mennä kaksi rataa. Ei tosiaankaan paras ajankohta kokeilla tätä. Mutta mistä minä olisin voinut tietää, että tamma kehittää itselleen vuosisadan kireimmän kiiman. Vähän jo valmiiksi tuskastutti, mutta päätin olla reipas ja ratsastaa kuitenkin molemmat luokat.

Meillä oli ensin vaativa luokka, edelleen kireä ja eteneminen oli ainakin etanan luokkaa. Ei se vaan liiku, ihan sama paljonko tein siirtymisiä, keskiaskellajeja tai muita liikkeitä. Kun on kiima niin Vicalla hirttää käsijarru päälle. Saatiin sentään prosentin parempi tulos kuin edellisenä päivänä. "Jippii". Perjantain kisa oli 1-taso, lauantai oli 2-taso. Ja aika kovassa seurassa rämmittiin. Häntäpäähän tietenkin jäätiin, mutta odotukset eivät olleetkaan...Tai siis odotuksia ei ollut.

Kuva: Saija Laaksonen

Vanha tuttu helppo A:2 oli parin tunnin päästä tuosta ekasta startista. Se meni paremmin ja siitä saatiin 60,jotain%. Vaikka meille tulikin iso virhe oikeassa laukassa. Ollaan hinkattu vaihtoja nyt niin paljon, että Vica yritti tarjota vaihtoa vastalaukan sijaan. Ikävää joutua korjaamaan sitä, kun toista on kehuttu vaihdoista niin paljon. Hän varmasti ajatteli ilahduttaa minua tekemällä puhtaan vaihdon.

Vica jaksoi todella hienosti helteessä molemmat radat. Väsyneeltä se ei tuntunut missään vaiheessa, kiiman perkele vaan pilasi meidän suoritukset aivan totaalisesti. Tämä vaativahan oli meidän tämän kauden tavoite. Ja ensin oli ajatuksena startata sitä vasta myöhemmin, ehkä syyskuussa, mutta Tuijan (rauha hänen muistolleen) sanat laittoivat minun tekemiseeni vauhtia. Vielä me tällä kaudella saadaan vaativan prossat yli kuudenkymmenen, mieluusti lähemmäs 65%. Me näytetään vielä.

Kuva: Saija Laaksonen