Paskanlappauksen monet kasvot

Tämän mainion idean tekstiin sain ystävältä, joka tuli harjoittelemaan aamutallin tekoa. Se, miten hän kuvaili Miquelin karsinan ja sen puhdistuksen oli kuin hevosen omistamisen tai ratsastukseen liittyvät tunneskaalat: "Alkuun tulee hirveä epätoivo, kun näkee kuinka likainen karsina on. Sitten vaan puree hammasta ja pienen psyykkaamisen jälkeen tuntuu, että pystyy hoitamaan homman. Sit ku karsina ei olekaan niin paha niin seuraa helpotus ja suunnaton ilo." Tämä skaala pätee myös hyvin punaisiin viirupäihin. Olen lukenut ja kuullut nyt monelta suunnalta motivaation puutteesta. Kuulkaa, ei hätää. Sitä ei tarvitse hävetä. Paitsi jos olet majoittanut hevosesi maneesitallille tai maneesitallin välittömään läheisyyteen. Silloin en anna mitään valituksia säästä anteeksi.

Vica vuosi sitten

Aloittaminen monessa tapauksessa on se vaikein asia. Ahdistaa. Ulkona sataa ämmiä ja tuulee ukkoja, ei halua hakea hevosta tarhasta ratsastusta varten. Epätoivo iskee ja usko itseensä on hukassa. Kenttäkin on liukas, joten joutunet lähteä maastoon. Hyi. Vielä kylmempi. Aivan sama paljonko on päällä, kylmä tulee kuitenkin ja se tunkeutuu luihin ja ytimiin. Tässä kohdassa annan suuren kunnianosoituksen kaikille niille vanhemmille, jotka hytisevät kentän reunalla, lasten rallattaessa poneillaan.

Erittäin hyvä syy vihata talvea...

Päätät kuitenkin puskea tuulta vasten ja hakea sen hevosen sisälle. Aivan sama. Puret hammasta. Haet riimun ja narun, astut pihalle ja meinaat lentää perseellesi ensimmäisen kerran. Sitten toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Pääset hevosesi luokse ja huomaat, että se on harjoittanut kevätjuhlaliikkeitä. Jalassa on taas hokinpolkema. Jes. Pujotat riimun sen päähän ja lähdet taluttamaan sitä talliin. Meinaat lentää taas komeassa kaaressa. Pääset kuitenkin hevosesi kanssa talliin ehjänä, ehkä tämä ei sittenkään ole niin kamalaa? Psyykkaat itseäsi, sä selviät, sä hoidat tän homman.

Kun se punainen viirupää katsoo lempeästi... Se tahtoo jotain hyvää.

Harjaat hevostasi, se joko tekee jotain aivan hulvatonta tai vain katsoo sinua lempeästi. Se nuuhkaisee kasvojasi ja laskee päänsä lähellesi. Laitat sille vain suitset päähän ja käytte kävelyllä. Nautit yhdessäolosta. Tunnet suunnatonta iloa ja helpotusta. Tunnet itsesi voittajaksi, sä teit tämän kaiken. Ja sietääkin tuntea.

Käytiinpäs kävelyllä. Talvi: up yours!

Ystävät ja kylänmiehet. Tätä tarvitsee jaksaa enää kuukausi ja sitten alkaa taas se kiva vaihe tässä harrastamisessa. On valoisaa, ilma lämpenee ja kaikki tuntuu paljon helpommalta. Te pystytte tähän!

On niitä, jotka jäävät, ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. -Tove Jansson

Ystävänpäivä.

En ole oikein vielä varma, mitä ajattelen tästä päivästä. Minä toivon, että ystäväni tietävät joka ikinen päivä, että he ovat minulle tärkeitä ja olen täällä heitä varten joka päivä. Minulla on aika laaja tuttavapiiri, mutta tosiystäviä vain muutama, joista yksi on aivan erityinen. Olemme tunteneet jo vaippaikäisestä asti ja hän on minun peruskallioni, tuki ja turva. Olen kiitollinen ja onnellinen teistä monista ystävistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni.

Perhe on myös minulle tärkeä. Meillä on läheiset välit ja olemme lähes päivittäin yhteyksissä toisiimme. Onko hullua ajatella, että minulla on kaksi perhettä? Se, minkä kanssa olen kasvanut ja se, minkä muodostamme miehen kanssa. Vai onko sillä edes oikeastaan mitään väliä? Tuskin. No se siitä. Tässä vain muutama sana ystävänpäivästä. Muistakaa sanoa tai eleillä osoittaa rakkaillenne, että he ovat teille tärkeitä.

Kuva viime talvelta, Diva meinasi lähteä lentoon

Tänään, kun kävin pitämässä tuntia, minut valtasi aivan valtavan lämmin tunne. Tuntuu hyvältä, kun olen jollekin henkinen tuki ja turva. Tuntuu hyvältä, kun saan rohkaistua yrittämään ja uskaltamaan. Tuntuu hyvältä, kun saan välitöntä palautetta, varsinkin tälläistä. Toki otan myös rakentavaa palautetta mielelläni vastaan, koska aina voi kehittyä. Luottamus on todella iso kunnianosoitus ja arvostan sitä.

Kuva: Mira Kaukokari

Sitten Vican kuulumisia. Parin viikon kävelyjakso on nyt ohi ja olen päässyt sitä ratsastamaan. Arvasin kyllä, että työhön paluu ei tule olemaan helppoa. Se on aika mukavuudenhaluinen hevonen, jota ei ole helppoa motivoida työntekoon. Kaveri taisi heittää, että loman jälkeenhän se on taas kivan motivoitunut työskentelemään. Not! Vican saaminen työmoodiin on hidasta ja tuskallista. Jännityksellä odotan, miten käy.

Käytiin lenkillä hra Kettusen kanssa

Meillähän on myös pieni satulaongelma. Edellinen satula jäi liian leveäksi, joten vaihdoin sen kapeampaan. Tässä satulassa ei kuitenkaan ole riittävää sään tilaa, joten sekin menee vaihtoon. Ihmettelin, kun koitin laukkaa, että mikä nyt ahdistaa. No satulahan se ahdistaa, enkä enää ihmetellyt. En minäkään haluaisi juosta puristavilla kengillä. Satula kiristää sään ympäriltä, joten Vica ei pääse pyöristämään ja rentouttamaan ylälinjaa.

Sain tallilaiselta lainaksi lampaankarvasatulan. Sillä laukka pyöri hyvin ja selkä nousi hienosti. Eihän tuollaisella satulalla kunnon kouluvääntöä tehdä. Ainakaan isoliikkeisellä hevosella. Hömpöttelyyn aivan loistava!

Todellista ajatuksenvirtaa sisältävä kirjoitus, missä ei oikeastaan ollut mitään asiaa. Välillä näinkin.

Pegasos, sinusta on tullut pullukka!

Lihavuus.

Tuo nykypäivän vitsaus. Ihmisten elintason noustessa myös hevosten elintaso on noussut. Hevosille syötetään korkealaatuisia rehuja, koska tahdomme ystävillemme vain parasta. Samalla on hämärtynyt ajatus hevosten liikunnan tarpeesta. Tiedän, kaikki ovat edelleen yksilöitä ja se on otettava huomioon ruokinnan suunnittelussa. Mutta perusfakta on se, että liikaenergia muuttuu läskiksi.

Olen käynyt monta keskustelua aiheesta: ruokinta suhteessa liikuntaan. Lihas ei kasva syömällä heinää. Se kasvaa oikeanlaisella rasituksella sekä riittävällä valkuaisella. Eli vaikka kuinka lappaisin sitä heinää syötäväksi, se ei tuo kaunista ylälinjaa ja hienoja lihaksia vaan pullean heinämahan. Ruokinnankin suhteen neuvon kääntymään kokeneempien puoleen.

Lihavuus tuo monia ongelmia mukanaan. Muun muassa nivelvaivat, rasvakertymät ja erilaiset aineenvaihduntaan liittyvät sairaudet. Yleisiä sairauksia ovat metabolinen oireyhtymä sekä kaviokuume. Rasvakertymät näkyvät usein niskassa, lapojen takaosassa, lautasilla ja hännäntyvessä (ns. omppupylly). Rasvaa kertyy myös sisäelinten ympärille, aivan kuten ihmisille. Hevosia on toki eri rotuisia, mallisia ja kokoisia ja välillä voi olla vaikeaa tulkita hevosen lihavuuskuntoa.

Kuva: Google

Lihava tamma, kaulassa rasvaa, pyllyssä "selluliittia"

(En tiedä puhutaanko hevosten näkyvistä rasvakertymistä selluliittina.)

On muistettava, että hevonen on luotu liikkumaan. Luonnonvaraisten hevosten on laskettu liikkuvan 20:sta kilometristä jopa 80:aan kilometriin päivässä. Toki tähän vaikuttaa elinolosuhteet ja vuodenajat. Monella tallilla tarhat ovat melko pieniä, niin kuin esimerkiksi meillä. Hevoset eivät varmasti saa siellä tyydytettyä tarvitsemaansa liikunnantarvetta, vaikka ne siellä koko päivän ovatkin. Vähän ahdistaa ajatus hevosista, jotka tarhaavat 2-4 tuntia päivässä, ratsastetaan 1-1,5h ja lopun aikaa ne seisovat 9m2 karsinassa tuijottamassa seinää.

Millä lyhyttä tarhausaikaa puolustellaan? Kallis hevonen, ei saa mennä rikki. Eihän se hevonen tiedä, mikä sen hintalapussa on lukenut. "Ei se tykkää olla ulkona", ei kai jos tarhan koko on postimerkki. Se kuluttaa liikaa energiaa, eikä jaksa sitten keskittyä työntekoon... Syitähän löytyy. Näin ajattelevat varmaan pyörtyisivät, jos uskaltaisi ehdottaa tarhausta kaverin kanssa tai laumassa. Apua.

Voi pojat, mitä riemua!

Ymmärrän myös sen, että pääkaupunkiseudulla maa on kallista, eikä välttämättä saada rakennettua tarpeeksi montaa aitausta, jotta kaikki voisivat tarhata koko päivän. Monella tällaisellä tallilla on kävelytyskone, jossa hevoset pääsevät jaloittelemaan. Onneksi ihmisten tietoisuus hevosten hyvinvoinnista on kasvanut ja monet valitsevatkin tallin hevosen tarpeiden mukaan.

Liikunnan hyödyt pieksevät kyllä kaikki nuo edelliset mussutukset. Hyväkuntoinen hevonen kestää käyttöä pitkään. Sen aineenvaihdunta toimii, nivelet pysyvät liikkuvina ja jänteet taipuisina. Kaverin kanssa tarhaavat hevoset purkavat ylimääräisen energiansa touhutessaan toisiinsa, mikä taas tarkoittaa sitä, ettei hevosella ole tarvetta purkaa pöllövirtaansa ihmiseen. Luultavasti myös keskittymiskyky työntekoon on parempi, kun sitä kaikkea energiaa ei tarvitse purkaa yhden tunnin aikana.

Kuva: Miila Mättölä

Hänen upeassa kunnossa oleva Ask Me More

Hennekenin luokitus on mielestäni hyvä ja selkeä. Opas hevosen lihavuuskunnon määrittämiseen: http://www.hevostietokeskus.fi/uploads/files/Henneken_lihavuuskuntoluokitus_KUVASARJA_suojattu.pdf.

Tällä kirjoituksella en halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa, mutta se toivottavasti antaa ajattelemisen aihetta.

P.S. Lisäsin tuohon blogin oikeaan reunaan tuollaisen "lukijat"-laatikon, jotta voisin seurata montako vakituista lukijaa tätä blogia seuraa.