On niitä, jotka jäävät, ja toisia, jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. -Tove Jansson

Ystävänpäivä.

En ole oikein vielä varma, mitä ajattelen tästä päivästä. Minä toivon, että ystäväni tietävät joka ikinen päivä, että he ovat minulle tärkeitä ja olen täällä heitä varten joka päivä. Minulla on aika laaja tuttavapiiri, mutta tosiystäviä vain muutama, joista yksi on aivan erityinen. Olemme tunteneet jo vaippaikäisestä asti ja hän on minun peruskallioni, tuki ja turva. Olen kiitollinen ja onnellinen teistä monista ystävistä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni.

Perhe on myös minulle tärkeä. Meillä on läheiset välit ja olemme lähes päivittäin yhteyksissä toisiimme. Onko hullua ajatella, että minulla on kaksi perhettä? Se, minkä kanssa olen kasvanut ja se, minkä muodostamme miehen kanssa. Vai onko sillä edes oikeastaan mitään väliä? Tuskin. No se siitä. Tässä vain muutama sana ystävänpäivästä. Muistakaa sanoa tai eleillä osoittaa rakkaillenne, että he ovat teille tärkeitä.

Kuva viime talvelta, Diva meinasi lähteä lentoon

Tänään, kun kävin pitämässä tuntia, minut valtasi aivan valtavan lämmin tunne. Tuntuu hyvältä, kun olen jollekin henkinen tuki ja turva. Tuntuu hyvältä, kun saan rohkaistua yrittämään ja uskaltamaan. Tuntuu hyvältä, kun saan välitöntä palautetta, varsinkin tälläistä. Toki otan myös rakentavaa palautetta mielelläni vastaan, koska aina voi kehittyä. Luottamus on todella iso kunnianosoitus ja arvostan sitä.

Kuva: Mira Kaukokari

Sitten Vican kuulumisia. Parin viikon kävelyjakso on nyt ohi ja olen päässyt sitä ratsastamaan. Arvasin kyllä, että työhön paluu ei tule olemaan helppoa. Se on aika mukavuudenhaluinen hevonen, jota ei ole helppoa motivoida työntekoon. Kaveri taisi heittää, että loman jälkeenhän se on taas kivan motivoitunut työskentelemään. Not! Vican saaminen työmoodiin on hidasta ja tuskallista. Jännityksellä odotan, miten käy.

Käytiin lenkillä hra Kettusen kanssa

Meillähän on myös pieni satulaongelma. Edellinen satula jäi liian leveäksi, joten vaihdoin sen kapeampaan. Tässä satulassa ei kuitenkaan ole riittävää sään tilaa, joten sekin menee vaihtoon. Ihmettelin, kun koitin laukkaa, että mikä nyt ahdistaa. No satulahan se ahdistaa, enkä enää ihmetellyt. En minäkään haluaisi juosta puristavilla kengillä. Satula kiristää sään ympäriltä, joten Vica ei pääse pyöristämään ja rentouttamaan ylälinjaa.

Sain tallilaiselta lainaksi lampaankarvasatulan. Sillä laukka pyöri hyvin ja selkä nousi hienosti. Eihän tuollaisella satulalla kunnon kouluvääntöä tehdä. Ainakaan isoliikkeisellä hevosella. Hömpöttelyyn aivan loistava!

Todellista ajatuksenvirtaa sisältävä kirjoitus, missä ei oikeastaan ollut mitään asiaa. Välillä näinkin.