Hirudo Medicinalis

Iilimadot. Nuo vekkulit ystävämme. Ei arvaisi, miten hyviä ja tehokkaita ne ovat haavojen hoidossa ja kehon huollossa. En paasaa teille niiden hyödyllisyydestä, mutta voisin kertoa omista kokemuksista. Tämä kirjoitus tulee sisältämään joidenkin mielestä ällöttäviä kuvia, joten siitä jo valmiiksi varoitan. Kuvissa näkyy muun muassa verta tan-tan-taaaa! (Tämä oli dramaattista musiikkia.)

Kuva: Google

Minä olen pääasiassa käyttänyt iilimatoja haavojen, niiden seurausten ja turvotuksien hoidossa. Iilimato puhdistaa haavan, estää tulehduksen syntymistä ja edistää paranemista. Siitä on myös apua liikalihan poistamisessa. Meidän tallilla oli kaksi hevosta, joiden takaset turvottivat aamuisin. Niille tehtiin kaksi kertaa matohoito ja turvotus joko lähti välittömästi kokonaan tai ainakin väheni huomattavasti. Ajan kanssa myös toisen hevosen jalkojen turvottelu loppui. Iilimadot erittävät hirudiinia, mikä estää veren hyytymistä sekä poistaa tukoksia. Sitten niitä ällöttäviä kuvia...

Haava pestynä, ennen matoja

Vica polkaisi laitumella ikävän haavan vasempaan takaseen. Kuvassa haava on pestynä ja niin kuin näkyy, se on aika iso. Äkkiä madot hommiin!

Iilimadot kiinni suoraan haavaan

Madot saivat herkutella noin puoli tuntia. Välillä ne lähtevät irti itekseen, kun ovat kylläisiä. Yleensä ne pitää itse irroittaa. Ei, tämä ei ällötä minua. Nopea niiden kanssa saa kyllä olla! Ei arvaisi, miten nopeasti tuollainen kaveri lähtee purkista tallin käytävälle (tai kotona jääkaappiin tai pöydälle...) vaeltamaan. Iilarit erittävät bdelliiniä ja engliiniä, mitkä taas stimuloivat immuunijärjestelmää, tahtoo sanoa, että paraneminen nopeutuu.

Sama jalka muutamaa tuntia myöhemmin

Niin kuin näkyy, iilarit kiihdyttivät aineenvaihduntaa. Haavasta puski ulos vaikka ja mitä. Aika hurjan näköinen, mutta siitä se paraneminen alkoi! Haavaan ei saa laittaa mitään mömmöjä tai hinkata harjalla. Haava pidettiin puhtaana suihkuttamalla siihen haaleaa vettä. Iilimadoilta jää pieni purujälki haavaan, mihin muodostuu rupea. Tätä rupea ei saa raapia pois tai haava voi tulehtua! Itse madot eivät aiheuta tulehduksia. 

Viikkoa myöhemmin

Kuva on otettu viikkoa myöhemmin ensimmäisestä hoidosta. Se kuivui nopeasti. Liikalihan ja ruman arven pelossa laitoin vielä uudelleen madot kiinni. Hyvin parani!

Prinsessa G

Onneksi hokkikausi alkaa olla paketissa. Kuitenkin yksi tallimme asukkaista onnistui tikkaamaan itselleen reiät kärkihokeilla. Haavat eivät lähteneet paranemaan, joten matoset hommiin. Iilimadot erittävät myös hyaluronihappoa, mikä taas vaikuttaa nivelten toimintaan. Se myös sitoo itsenseensä nestettä, eli vähentää turvotusta. Ja mitäs ne eläinlääkärit piikittää sinne niveliin? Tästä pienestä ystävästä tuokin aine löytyy luonnolisessa muodossa. 

Palataas takaisin tuohon G:n jalkaan. Koska Prinsessa G ahdistuu käytävällä seisomisesta, tein hoidon karsinassa. Luotin heinän voimaan. Madot ottivat hyvin kiinni haavoihin ja alkoivat hommiin. Käännyin ottamaan kolmatta matoa purkista ja sillä välin G pyyhkäisi madot irti turvallaan! Taisi kutittaa. Öh. Vaikka näistä yksinkertaisen näköisistä madoista ei heti uskoisi, ne ovat stressiherkkiä diivoja. Olin aika varma, että ne eivät enää suostuisi hommiin. Taisi tuo siniverinen vaan maistua niin hyvältä, että ne tarttuivat kiltisti uudelleen. Vahingosta viisastuneena laitoin G:n kiinni niin, ettei se ylettänyt jalkaansa. 

Toinen irtosi itekseen, kun oli täynnä. Nam.

Ja mitä pidempään haava vuotaa, sen parempi! Vuotoa ei saa yrittää tyrehdyttää! Iilimatojahan on käytetty pitkään myös ihmisten hoidoissa. Vielä 50-luvulla niitä sai ostettua apteekista. Tänä päivänä niitä ei enää Suomen vesistöistä löydy. Ainakaan kovin helposti. Omat matoni tilaan Virosta, laboratoriosta. Suomesta löytyy edelleen hevosjuotikasta, mikä helposti sekoitetaan iilimatoon. Se ei kuitenkaan ime verta. 

Done!

Olen tehnyt iilimatohoitoja noin puolen vuoden ajan. Olen vakuuttunut niiden terveysvaikutuksista ja tehokkuudesta. Usein, kun minulle soitetaan ja pyydetään hoitoa, kysyn, mikä vaivaa. Lihasperäisissä ongelmissa suosittelen ensin kääntymään hierojan puoleen, koska se on huomattavasti edullisempaa. Toki tulen tekemään myös lihaskireydestä tai -vammoista kärsiville hoitoja, mutta halutun tuloksen saamiseen pitäisi varata kolmesta neljään hoitokertaa. Akuuteissa ja kroonisissa vaivoissa (haavoissa, nivelvaivat, liikaliha, turvotukset...) nämä ovat kyllä erinomainen vaihtoehto. Ja kisaajille tiedoksi, nämä eivät ole dopingia tai varoaikaa! Mikäli jäi kysymyksiä tai haluatte tietää jotain lisää niin kysykää!

Valmennusta ja kisakauden avaus!

Noniin, tänään me startattiin kauden ekat kisat. Teen erillisen sivun vielä, mihin kirjaan tulokset ja tuomarin kommentit, helpompi seurata kehitystä. Mutta jos aloitetaan alusta...

Kuva: Saija Laaksonen

Oltiin perjantaina 7.4. Mari Faria de Carvalhon valmennuksessa Siuntiossa. Kyllä, Siuntiossa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni. Hänen valmennuksessa keskityttiin tasapainoon ja rentouteen. Ja kyllähän Vica saatiinkiin rennoksi. Se liikkui myös itse, tosin aavistuksen alitemmossa. Hyviä perustehtäviä; siirtymisiä, väistöjä ja avoja. Pyrittiin saamaan Vica tulemaan kohti tuntumaa ja tukeutumaan kuolaimeen. Ei ole tälle Ferrarille mikään itsestäänselvyys. Itse olen tottunut enemmän siihen tekemisen meininkiin, mutta nuorelle hevoselle nämä Marin valmennukset olisivat superhyviä! Mutta jotain mielenvikaisuutta kyllä vaatiin ajaa 1h45min suuntaansa valmennuksen vuoksi.

Kuva: Saija Laaksonen

Maanantaina 10.4. oltiin Håkkuksen valmennuksesta. Tämä tuli hieman yllättäen, mutta jos on mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaista valmentajaa niin toki siihen tartun! Kiva tyyli, hyviä tehtäviä ja tässä oli sitä tekemisen meininkiä. Håkkus kysyi nykyisestä tasosta ja tavoitteista. Kerroin, että minun salaisessa haaveessa olisi tämän kauden aikana päästä vaativiin luokkiin. Hän kysyi, mitä tarkoitan salaisella haaveella. Kerroin, että on ollut ongelmia tuntuman ja laukan kanssa. Kun päästiin laukkaan, hän kertoi nyt ymmärtävänsä, miksi vaativat on salainen haave. Mutta tavoitteita pitää olla, eihän sitä muuten kehity. Tehtiin nopeita siirtymisiä, haettiin sitä terävyyttä ja eteenpäinpyrkimystä. Vica tuntui hyvältä, mutta 30min tehotreeniä alkoi käymään kunnon päälle. Hyvä fiilis jäi ja aion kyllä mennä myös uudelleen! Kotitehtäväksi saatiin takaosan vahvistamista, tahtoo sanoa, että tiedossa on paljon puomi- ja kavalettitreeniä.

Kuva: Saija Laaksonen

Tänään 15.4. startattiin kisakausi! Kyllä tätä on odotettu. Rata oli vanha tuttu helppo B:3. Kisat järjestettiin Vihti Dressage Centerissä. Olipa hienoja kanssakilpailijoita! Vica tuntui verryttelyssä hyvältä, jopa energiseltä. Päästiin pariksikymmeneksi minuutiksi maneesiin verkkaamaan ennen kisojen alkua. Edelleen se tuntui hyvältä, pitää vaan olla tarkkana, etten vedä verryttelyä överiksi. Me lähdettiin toisena. Siksi aikaa piti poistua maneesista. Vica varmaan kuvitteli, että homma hoidettu. Se vaikutti hieman pettyneeltä, kun tajusi, että pitää palata takaisin maneesiin. Oltiin siellä suorituksen ajan yksin ja se hieman jännitti. Vicaa siis. Se jännitti selkänsä ja kuikuili ovelle. Argh. Pää ylös ja selkä alas. Fäkin greit. Olin vähän tuskastunut. Olin ihan varma, että prosentit jää jonnekin 55% tuntumaan. Onneksi ei. 61,59% olin tyytyväinen. Luulen, ettei itsetunto vaan enää kestäisi ottaa alle 60% tuloksia. Rouva Pekonen ei kyllä olisi antanu meille noin hyviä pisteitä! Mutta hänen nelikaarinen kiemuraura-rääkki tuottaa selkeästi tulosta. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin taas hänen valkkuunsa. Alkaa olla jo ikävä sinne!

Kuva: Saija Laaksonen

Seuraavia kisoja ei olla vielä katsottu kalenteriin, noita pitkän radan luokkia ei oikein tahdo olla meille. Ihan vielä ei olla A-ratoja valmiita kiertämään. Ja vaikka tämän päivän kisat olisivat menneet aivan päin honkia niin ainakin me näytettiin hyvältä! Joku aika takaperin Nummisten Hevospalveluiden omistajan kanssa kauhisteltiin sitä, kuinka joku jättää kisoja edeltävään päivään kamojen hankinnan. Krhm... Itsehän en tälläistä harrasta. Hyi. Pois se minusta! Ei puuttunut, kuin kisatakki ja hanskat. Onneksi Nummisiin voi luottaa. Lähti aivan ihana KL takki ja blingit valkoiset hanskat mukaan. Vakuutin itselleni, että tuo kisatakki on sitten ikuinen. Taas erittäin hyvä syy pysyä tässä painossa. Suosittelen kyllä tutustumaan tuohon liikkeeseen! Heillä on myös verkkokauppa, jonne pääsee helposti tuossa sivussa olevan logon kautta (wink, wink). Tästä tuli pieni myyntipuhe, mutta heillä on myös ylivoimaisesti edullisimmat Krafftin rehut. Itsehän en enää muualta mitään ostakaan. Niin vaivatonta ja helppoa.

Ilmeellä jo vuodesta -88

Kuva: Saija Laaksonen

Jalka-addikti

Kuva: Saija Laaksonen

No nyt kuulkaa tulee kuvia niin paljon. Meillä oli perjantaina 31.3. ensimmäinen irtohypytys tallin hevosille. Aamulla tosin meinasi kasvaa eräs elin otikkoon, kun maa oli valkoisena lumesta. Hyiyök. Se tosin onneksi suli nopeasti pois.

Kuva: Saija Laaksonen

Hevoset olivat aika tohkeissaan erilaisesta tehtävästä. Pari oli selkeästi konkareita, mutta niidenkin kanssa alotettiin varovasti. Talven jäljiltä niillä ei kuitenkaan ole päästy säännöllisesti hyppämään. Myös muutamalle hypytykseen osallistuneelle hevosen omistajalle asia oli täysin uutta, siinäkin jo syytä aloittaa pienemmillä esteillä. Kaikki, niin hevoset kuin ihmisetkin, suorituivat hienosti. Vica ja Miquel ovat liikkuneet koko talven säännöllisesti, joten uskalsin niitä hypyttää hieman korkeammilla esteillä. 

Kuva: Veera Kopakkala

Miquel meinasi ottaa vähän kierroksia tästä touhusta, taisi olla aika kivaa pikku-ukkelin mielestä! Se kyllä hokasi heti, mitä nyt tapahtuu. Sen mielestä tässä taisi Aavi olla kaikista ihanin, koska Aavilla oli kaura-ämpäri odottamassa kujan jälkeen. Miquel pomppasi 120cm okserin ongelmitta. En lähtenyt vielä kokeilemaan, että mihin sen rahkeet tuossa riittää. Se keskittyy hienosti esteillä. Tehtiin sen ja Iiriksen kanssa kavalettitehtävää ympyrällä aikaisemmin, helppoa ja vaivatonta hommaa! Tästä joku saa todella kivan harrastekaverin itselleen.

Kuva: Saija Laaksonen

Kattokaa, mikä tekniikka!

Vica meinasi alkaa perseilemään, eikä meinannut mennä kujaan. Pyörähti näppärästi ympäri ja hasutti tätejä juoksemalla päättömänä kanana ympäri kenttää. Pienen alkukankeuden jälkeen sekin alkoi syttymään. Ja kyllä silläkin taisi ihan kivaa olla! Vica on kyllä vanha tekijä irtohypytyksessä. Senkin kanssa tehtiin kavalettitreeniä ympyrällä. Ei kyllä ollut ihan niin simppeli, kuin Miquel. Vicahan ei anna mitään ilmaiseksi. Pienen neuvottelun jälkeen Iiris sai kyllä senkin kulkemaan todella hienosti, eikä kavaletit tuottaneet ongelmia.

Kuva: Saija Laaksonen

Eilen sunnuntaina oltiin Ville Vaurion valmennuksessa Stall Solbackassa. Iiris ja Saija lähtivät mukaan. Alunperinhän ajatuksena oli lähteä Saija hevosella sinne, mutta se päätti hankkia itselleen saikkua. Ei vissiin kiinnostanut lähteä. Keskustelu Villen kanssa kyllä alkoi hyvin: "Rautias?" "Joo..." "Tamma?" "Joo..." "Miksi?" "Kai sitä on vähän mielenvikainen, ku tästä tykkää..." Hahahah. Selvennökseksi ei-hevosihmisille; meidän piireissä punaisia (eli rautiaita) tammoja pidetään pipipäinä. Taitaa siinä olla jotain perää. 

Kuva: Saija Laaksonen

Iiris, luottohenkilöni ❤

Voivoivoi. Miten tyhmäksi voikaan itsensä tuntea. Olen opettanut Vican avuttomaksi. Ville totesi heti, että liikkeeseen tarvitaan terävyyttä. Tarvittiin myös lisää eteenpäinpyrkimystä. Se kyllä toteutui todella nopeasti ja helposti. Olen kertonut Vicalle liikaa milloin sen pitää tehdä mitäkin. Se on oppinut siihen, että kerron jalalla haluavani sen liikkuvan eteen. Kun minun olisi pitänyt vain kerran kertoa, että nyt eteen ja jättää se rauhaan. Sen pitäisi itse kulkea eteen. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta hevonen yhdistettynä huonoon eteenpäinpyrkimykseen ja kuolaintuntuman vastusteluun on hankala combo. 

Kuva: Saija Laaksonen

Aloitettiin siis nopeilla siirtymisillä. Jäi edelleen liikaa pohkeen taakse. Ville ehdotti, että laitetaan se kerralla kunnolla liikkumaan eteen maiskautuksesta. Ympyrälle, maiskautus ja kunnolla eteen, kiitos. Keep it simple. Kolmannella kerralla se lähti hienosti raviin yhdellä maiskautuksella. Terävyys myös tuli sieltä. Se oli hereillä ja odotti seuraavaa tehtävää. Voi pojat! Se oli niin hieno! Sen moottori käynnistyi, ryhtiä tuli lisää ja takajalat mahan alle. JES! Laukkahan on ollut melko nelitahtista, se ei oikein tahtoisi tulla läpi oikealta. Mutta tuolla sitäkään ongelmaa ei ollut. Laukka pyöri hyvin. Vauhtia tosin oli aavistuksen liikaa, mutta se laukkasi itse, ilman minun pohkeen tukea. 

Kuva: Saija Laaksonen

Kuva: Saija Laaksonen

Kylläpä oli kivaa olla pitkästä aikaa valmennuksessa. Ensi perjantaina me lähdetään Vican kanssa Mari Faria de Carvalhon valmennukseen. Odotan innolla, mitä ahaa-elämyksiä sieltä saadaan matkaan. JOS kaikki menee niin kuin pitää, me starttaamme 15.4. ekat kisat Vihdissä. Luultavasti jotain tapahtuu, koska menin tämän julkisesti ilmoittamaan. Vicalta puuttuu varmaan korva perjantaiaamuna tai muuta mukavaa. Nimimerkillä Ikuinen Optimisti. Laitan tähän loppuun vielä lisää kuvia hypytyksestä ja valmennuksesta.

Kuva: Saija Laaksonen

Kuva: Saija Laaksonen

Kuva: Saija Laaksonen

Kuva: Saija Laaksonen

Kuva: Veera Kopakkala

Kuva: Veera Kopakkala

Kuva: Veera Kopakkala

Kuva: Veera Kopakkala

Kuva: Veera Kopakkala