Kuva: Saija Laaksonen
Oltiin perjantaina 7.4. Mari Faria de Carvalhon valmennuksessa Siuntiossa. Kyllä, Siuntiossa. Rakkaudesta lajiin vai miten se meni. Hänen valmennuksessa keskityttiin tasapainoon ja rentouteen. Ja kyllähän Vica saatiinkiin rennoksi. Se liikkui myös itse, tosin aavistuksen alitemmossa. Hyviä perustehtäviä; siirtymisiä, väistöjä ja avoja. Pyrittiin saamaan Vica tulemaan kohti tuntumaa ja tukeutumaan kuolaimeen. Ei ole tälle Ferrarille mikään itsestäänselvyys. Itse olen tottunut enemmän siihen tekemisen meininkiin, mutta nuorelle hevoselle nämä Marin valmennukset olisivat superhyviä! Mutta jotain mielenvikaisuutta kyllä vaatiin ajaa 1h45min suuntaansa valmennuksen vuoksi.
Kuva: Saija Laaksonen
Maanantaina 10.4. oltiin Håkkuksen valmennuksesta. Tämä tuli hieman yllättäen, mutta jos on mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaista valmentajaa niin toki siihen tartun! Kiva tyyli, hyviä tehtäviä ja tässä oli sitä tekemisen meininkiä. Håkkus kysyi nykyisestä tasosta ja tavoitteista. Kerroin, että minun salaisessa haaveessa olisi tämän kauden aikana päästä vaativiin luokkiin. Hän kysyi, mitä tarkoitan salaisella haaveella. Kerroin, että on ollut ongelmia tuntuman ja laukan kanssa. Kun päästiin laukkaan, hän kertoi nyt ymmärtävänsä, miksi vaativat on salainen haave. Mutta tavoitteita pitää olla, eihän sitä muuten kehity. Tehtiin nopeita siirtymisiä, haettiin sitä terävyyttä ja eteenpäinpyrkimystä. Vica tuntui hyvältä, mutta 30min tehotreeniä alkoi käymään kunnon päälle. Hyvä fiilis jäi ja aion kyllä mennä myös uudelleen! Kotitehtäväksi saatiin takaosan vahvistamista, tahtoo sanoa, että tiedossa on paljon puomi- ja kavalettitreeniä.
Kuva: Saija Laaksonen
Tänään 15.4. startattiin kisakausi! Kyllä tätä on odotettu. Rata oli vanha tuttu helppo B:3. Kisat järjestettiin Vihti Dressage Centerissä. Olipa hienoja kanssakilpailijoita! Vica tuntui verryttelyssä hyvältä, jopa energiseltä. Päästiin pariksikymmeneksi minuutiksi maneesiin verkkaamaan ennen kisojen alkua. Edelleen se tuntui hyvältä, pitää vaan olla tarkkana, etten vedä verryttelyä överiksi. Me lähdettiin toisena. Siksi aikaa piti poistua maneesista. Vica varmaan kuvitteli, että homma hoidettu. Se vaikutti hieman pettyneeltä, kun tajusi, että pitää palata takaisin maneesiin. Oltiin siellä suorituksen ajan yksin ja se hieman jännitti. Vicaa siis. Se jännitti selkänsä ja kuikuili ovelle. Argh. Pää ylös ja selkä alas. Fäkin greit. Olin vähän tuskastunut. Olin ihan varma, että prosentit jää jonnekin 55% tuntumaan. Onneksi ei. 61,59% olin tyytyväinen. Luulen, ettei itsetunto vaan enää kestäisi ottaa alle 60% tuloksia. Rouva Pekonen ei kyllä olisi antanu meille noin hyviä pisteitä! Mutta hänen nelikaarinen kiemuraura-rääkki tuottaa selkeästi tulosta. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin taas hänen valkkuunsa. Alkaa olla jo ikävä sinne!
Kuva: Saija Laaksonen
Seuraavia kisoja ei olla vielä katsottu kalenteriin, noita pitkän radan luokkia ei oikein tahdo olla meille. Ihan vielä ei olla A-ratoja valmiita kiertämään. Ja vaikka tämän päivän kisat olisivat menneet aivan päin honkia niin ainakin me näytettiin hyvältä! Joku aika takaperin Nummisten Hevospalveluiden omistajan kanssa kauhisteltiin sitä, kuinka joku jättää kisoja edeltävään päivään kamojen hankinnan. Krhm... Itsehän en tälläistä harrasta. Hyi. Pois se minusta! Ei puuttunut, kuin kisatakki ja hanskat. Onneksi Nummisiin voi luottaa. Lähti aivan ihana KL takki ja blingit valkoiset hanskat mukaan. Vakuutin itselleni, että tuo kisatakki on sitten ikuinen. Taas erittäin hyvä syy pysyä tässä painossa. Suosittelen kyllä tutustumaan tuohon liikkeeseen! Heillä on myös verkkokauppa, jonne pääsee helposti tuossa sivussa olevan logon kautta (wink, wink). Tästä tuli pieni myyntipuhe, mutta heillä on myös ylivoimaisesti edullisimmat Krafftin rehut. Itsehän en enää muualta mitään ostakaan. Niin vaivatonta ja helppoa.
Ilmeellä jo vuodesta -88
Kuva: Saija Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti