Kuva: Saija Laaksonen
No nyt kuulkaa tulee kuvia niin paljon. Meillä oli perjantaina 31.3. ensimmäinen irtohypytys tallin hevosille. Aamulla tosin meinasi kasvaa eräs elin otikkoon, kun maa oli valkoisena lumesta. Hyiyök. Se tosin onneksi suli nopeasti pois.
Kuva: Saija Laaksonen
Hevoset olivat aika tohkeissaan erilaisesta tehtävästä. Pari oli selkeästi konkareita, mutta niidenkin kanssa alotettiin varovasti. Talven jäljiltä niillä ei kuitenkaan ole päästy säännöllisesti hyppämään. Myös muutamalle hypytykseen osallistuneelle hevosen omistajalle asia oli täysin uutta, siinäkin jo syytä aloittaa pienemmillä esteillä. Kaikki, niin hevoset kuin ihmisetkin, suorituivat hienosti. Vica ja Miquel ovat liikkuneet koko talven säännöllisesti, joten uskalsin niitä hypyttää hieman korkeammilla esteillä.
Kuva: Veera Kopakkala
Miquel meinasi ottaa vähän kierroksia tästä touhusta, taisi olla aika kivaa pikku-ukkelin mielestä! Se kyllä hokasi heti, mitä nyt tapahtuu. Sen mielestä tässä taisi Aavi olla kaikista ihanin, koska Aavilla oli kaura-ämpäri odottamassa kujan jälkeen. Miquel pomppasi 120cm okserin ongelmitta. En lähtenyt vielä kokeilemaan, että mihin sen rahkeet tuossa riittää. Se keskittyy hienosti esteillä. Tehtiin sen ja Iiriksen kanssa kavalettitehtävää ympyrällä aikaisemmin, helppoa ja vaivatonta hommaa! Tästä joku saa todella kivan harrastekaverin itselleen.
Kuva: Saija Laaksonen
Kattokaa, mikä tekniikka!
Vica meinasi alkaa perseilemään, eikä meinannut mennä kujaan. Pyörähti näppärästi ympäri ja hasutti tätejä juoksemalla päättömänä kanana ympäri kenttää. Pienen alkukankeuden jälkeen sekin alkoi syttymään. Ja kyllä silläkin taisi ihan kivaa olla! Vica on kyllä vanha tekijä irtohypytyksessä. Senkin kanssa tehtiin kavalettitreeniä ympyrällä. Ei kyllä ollut ihan niin simppeli, kuin Miquel. Vicahan ei anna mitään ilmaiseksi. Pienen neuvottelun jälkeen Iiris sai kyllä senkin kulkemaan todella hienosti, eikä kavaletit tuottaneet ongelmia.
Kuva: Saija Laaksonen
Eilen sunnuntaina oltiin Ville Vaurion valmennuksessa Stall Solbackassa. Iiris ja Saija lähtivät mukaan. Alunperinhän ajatuksena oli lähteä Saija hevosella sinne, mutta se päätti hankkia itselleen saikkua. Ei vissiin kiinnostanut lähteä. Keskustelu Villen kanssa kyllä alkoi hyvin: "Rautias?" "Joo..." "Tamma?" "Joo..." "Miksi?" "Kai sitä on vähän mielenvikainen, ku tästä tykkää..." Hahahah. Selvennökseksi ei-hevosihmisille; meidän piireissä punaisia (eli rautiaita) tammoja pidetään pipipäinä. Taitaa siinä olla jotain perää.
Kuva: Saija Laaksonen
Iiris, luottohenkilöni ❤
Voivoivoi. Miten tyhmäksi voikaan itsensä tuntea. Olen opettanut Vican avuttomaksi. Ville totesi heti, että liikkeeseen tarvitaan terävyyttä. Tarvittiin myös lisää eteenpäinpyrkimystä. Se kyllä toteutui todella nopeasti ja helposti. Olen kertonut Vicalle liikaa milloin sen pitää tehdä mitäkin. Se on oppinut siihen, että kerron jalalla haluavani sen liikkuvan eteen. Kun minun olisi pitänyt vain kerran kertoa, että nyt eteen ja jättää se rauhaan. Sen pitäisi itse kulkea eteen. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta hevonen yhdistettynä huonoon eteenpäinpyrkimykseen ja kuolaintuntuman vastusteluun on hankala combo.
Kuva: Saija Laaksonen
Aloitettiin siis nopeilla siirtymisillä. Jäi edelleen liikaa pohkeen taakse. Ville ehdotti, että laitetaan se kerralla kunnolla liikkumaan eteen maiskautuksesta. Ympyrälle, maiskautus ja kunnolla eteen, kiitos. Keep it simple. Kolmannella kerralla se lähti hienosti raviin yhdellä maiskautuksella. Terävyys myös tuli sieltä. Se oli hereillä ja odotti seuraavaa tehtävää. Voi pojat! Se oli niin hieno! Sen moottori käynnistyi, ryhtiä tuli lisää ja takajalat mahan alle. JES! Laukkahan on ollut melko nelitahtista, se ei oikein tahtoisi tulla läpi oikealta. Mutta tuolla sitäkään ongelmaa ei ollut. Laukka pyöri hyvin. Vauhtia tosin oli aavistuksen liikaa, mutta se laukkasi itse, ilman minun pohkeen tukea.
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Saija Laaksonen
Kylläpä oli kivaa olla pitkästä aikaa valmennuksessa. Ensi perjantaina me lähdetään Vican kanssa Mari Faria de Carvalhon valmennukseen. Odotan innolla, mitä ahaa-elämyksiä sieltä saadaan matkaan. JOS kaikki menee niin kuin pitää, me starttaamme 15.4. ekat kisat Vihdissä. Luultavasti jotain tapahtuu, koska menin tämän julkisesti ilmoittamaan. Vicalta puuttuu varmaan korva perjantaiaamuna tai muuta mukavaa. Nimimerkillä Ikuinen Optimisti. Laitan tähän loppuun vielä lisää kuvia hypytyksestä ja valmennuksesta.
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Veera Kopakkala
Kuva: Veera Kopakkala
Kuva: Veera Kopakkala
Kuva: Veera Kopakkala
Kuva: Veera Kopakkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti