No joo, kyllä se siitä. Mutta kun on sen tyylinen ihminen, joka haluaisi kaiken tapahtuvan mieluummin joka kerta niin, kuin sen kuuluisi tapahtua ja koska tapahtui viimeksikin. Miksei se hevonen nyt voi taipua? Miksei se reagoi apuihin? No koska myös hevosella voi olla huonoja päiviä. Hieman jäykkä hevonen ja oma väsynyt olotila ei ole hyvä yhdistelmä. Tekee mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit, mutta minkä takia? Ihan turhaa energiankulutusta. Pitää oppia hyväksymään myös epäonnistumiset.
Kuva: Saija Laaksonen
"Noooo, toivottavasti se on ensi kerralla parempi..."
Toivo vaan. "Toivossa on hyvä elää", sanoi lapamato, kun korvasta kurkkasi. Eiiii. Taas kysytään kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Aikaisemmin on ollut jo monta onnistumista, miksei tänäänkin voi sujua yhtä hyvin? Koska jokainen päivä on erilainen, koska tähdet eivät ole oikeassa asennossa, koska joku muu syy. Muista ajatella lähtöpistettä, muistele kaikkia niitä vaikeilta tuntuneita asioita ja saikkuja, nyt ollaan jo sentään monta viikkoa menty ilman turhia lomia.
Kuva: Saija Laaksonen
"...mutta suurin niistä on rakkaus"
Ristus, mitä jeesustelua. Mutta niinhän se menee. Rakkaudesta hevosiin ja lajiin. Muutaman hetken päästä itkupotkuraivarista, epäuskosta ja toivottomuudesta muistat taas, että tämähän on juuri sitä, mitä teet sydämelläsi. Siksi nuo takapakit tuntuukin aivan jäätävän kamalilta. Ja saan itseni kuulostamaan todella pikkumaiselta, mutta jos tamma on viime viikolla ollut valmennuksissa aivan superupea ja seuraavana kaikki tuntuu vaikealta, jopa aivan pelkkä asetus, niin kyllä se syö ihmistä. Ja pahasti.
Kuva: Saija Laaksonen
Aika paljon ehtii käydä tunteita läpi tunnissa tai parissa. Jännittävää, nämä on niitä kasvun paikkoja itselle. Olen oppinut tälläisinä hetkinä palaamaan alkuun. Vaikka viime valmennuksessa tuntui olevan enemmän sanomista, kuin kehumista niin nyt jo vähän naurattaa oma pikkumaisuus. Se oli vain yksi ratsastus satojen joukossa. Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta.
Onneksi Saija oli kuvaamassa meidän valkkua. Kuvat nähtyäni mieleni keveni, ei se nyt ihan niin huonosti mennytkään. Oli siellä ainakin hyviä pätkiä mukana.
Kuva: Saija Laaksonen
Kuva: Saija Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti