En pidä pakkasista. Kyse ei ole ainoastaan kylmyydestä. Vaan siitä, että kaikki tuntuu hankalammalta. Iho on kamalassa kunnossa. "No rasvaa sitä". No rasvaan, rasvaan. Kolmesti päivässä ja silti yöt on melko hankalia, kun herään raapimaan. Yhhyyh.
Vica on ollut hyvä. Kopkop. Toivotaan, että myös pysyy kunnossa. Siitä otetaan tiistaina verikokeet, jotta nähdään, että kaikki on myös sisäisesti ok. Ilmoittauduin siis sinne Anna Blomgrenin valmennukseen maaliskuussa. Kivaa! Kaksi tiukkaa tuntia, tehokasta vääntöä, uutta näkökulmaa ja varmasti paljon uutta!
Olen myös pohtinut termiä "ammattilainen". Mikä tekee ihmisestä ammattilaisen? Tekeekö tutkintotodistus ammattilaisen? Toisille tuntuu olevan tärkeää se, että jostain mappi ö:stä löytyy tutkintotodistus. Onhan se tietysti hienoa, että jaksaa käydä koulua ja kouluttautua, mutta käytännön aloilla pelkkä teoriassa osaaminen ei riitä. On tässä tullut nähtyä ammattilaisia ja "ammattilaisia". Minä en väheksy koulutusta, arvostan sitä. Mutta pelkkä todistus ei tee ammattilaista, vaaditaan myös kokemusta. Osattava soveltaa oppimaansa käytäntöön.
Olen useasti miettinyt hevosalan tutkintoja. Minulla ei ole koulutusta tälle alalle. En ole käynyt pedagogisia kursseja, en remonttilinjaa, en loppuun asti hevosenhoitajan tutkintoa... Silti teen noita kaikkia. Ja nautin siitä. Kaikki asiakkaani tietävät, ettei minulla ole alan koulutusta, enkä oleta sitä omilta valmentajiltakaan. Ehkä jonain päivänä minulla on aikaa ja rahaa suorittaa tälle alalle vaadittava/toivottava tutkinto.
Uskon myös, että opettamisessa on todella pitkälti kyse henkilökemioista. Ymmärryksen pitää olla molemminpuolista. Jos et ymmärrä opettajaasi, miten voisit kehittyä? Täytyy uskaltaa sanoa ja kysyä, pitää voida luottaa.
Se, ettei minulla ole tutkintoa tälle alalle ei tarkoita sitä, ettenkö kehittäisi itseäni. Käyn säännöllisesti valmennuksissa, erilaisilla valmentajilla. Hankin omatoimisesti tietoa, käyn itseäni kiinnostavilla luennoilla.
1.10.16
11.2.18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti