Satularumba jäi lyhyeksi. Se satula löytyi. Halpaa, kuin saippua. Prestigen D2. Istuu täydellisesti. Ei ahdista tai hierrä. Kyllä vain. Hintaa en viitsi edes sanoa, se meinaa vähän laittaa itkettämään.
Hastag kermis
Käytiin tuolla satulalla kilpailuissa Porvoossa. Tulos parani heti parilla prosentilla. Saatiin 61,8% ja olin radan jälkeen tyytyväinen. Se oli tasainen ja sujuva. Vain kolme 5,5 ja ne tulivat minun huolimattomuudesta. Seuraavat kisat onkin vasta parin viikon päästä Jokelassa. Hinkutetaan nyt tuota samaa rataa, että saadaan se sujuvaksi.
Ihmettelen niitä ratsukoita, jotka menevät samalla tasolla kisoista ja kaudesta toiseen. Missä on kunnianhimo? Mikäli me Vican kanssa saataisiin useammasta helposta A-radasta lähemmäs 70% tuloksia siirtyisin jo nextille levelille.
Meidän tulos riitti viidenteen sijaan! Kuvan otti Iiris.
En muista koska olisin jännittänyt niin paljon, kuin eilen. Kävin suorittamassa BE-kortin teoriakokeen. Kädet hikoili ja sydän tykytti. Hermostutti todella paljon! En ole jännittäjätyyppi. Mutta tälläiset tilanteet, hyi olkoon. Suotta hermoilin. Läpi meni. Viikon päästä sitten ajokoe, se ei jännitä, olen niin paljon ajanut kopin kanssa, että sen pitäisi sujua heittämällä. Sen jälkeen voinkin ajaa hieman isompaa kuormaa.
Kävin myös toteuttamassa yhden pitkäaikaisen haaveen. Primadonnan ratsu-tatuointi. Löydettiin oikein mainio kuva, joka sitten ikuistettiin koipeen! Luulen, että seuraavaksi otan snugin korvaan. Kaikkea sitä alkaa hulluttelemaan, kun kolmekymmentä koputtaa oveen.
Kuva: Viivi
Meille muutti viime viikonloppuna uusi suomineiti Neito. Ja koska pidän ratsastamisesta en malttanut odottaa, että pääsen tätä tammaa kokeilemaan! Olen nähnyt tämän hevosen joitain vuosia sitten, kun se oli vielä eri omistajalla ja asui kengittäjämme pihassa. Aika huima muutos tapahtunut! Viivi on jaksanut tehdä sen kanssa perusteita huolellisesti. Vielä on vähän voiman ja tasapainon kanssa hakemista, mutta se taitaakin olla ikuinen työ kaikilla.
20 vuotta siinä meni, että jotenkin aloin ymmärtämään suomenhevosia. Aikaisemmin en niillä välittänyt ratsastaa, koska en vain osannut. Aivan liian fiksuja noiden hölmöjen puoliveristen jälkeen. Olenhan jo tainnut muutaman kerran todeta, että voisin joskus ostaa nuoren suomiputen itsellenikin.
Viikonloppuna imetään taas oppeja Annan valmennuksissa! Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti