Kollegani

Tallinpitäjille.

Kuva: Google

Harva muistaa, että tallinpitäjäkin on ihminen. Vaikka yli-ihmisiä tässä ollaankin. Meidän tulee tietää, mitä hevosen omistaja ajattelee, toivoo ja kuvittelee. Meidän tulee muistaa jokaisen hevosen yksilölliset tarpeet ja toteuttaa ne ehdottomasti omistajan toiveiden mukaan. 

Tämä ala on myös melko stressaava. Ihmistyypistä riippuen se voi olla jopa erittäin stressaavaa. Jokainen meistä käsittelee tilanteet erilailla. Jokainen tallinpitäjä ymmärtää, että juuri sinun hevonen on sinulle se tärkein. Meille ne kaikki on yhtä tärkeitä ja rakkaita. Me vietämme usein enemmän aikaa hevosesi kanssa, kuin sinä itse. Kyllä niistä tulee niin tärkeitä, että hevosen poismenon koittaessa itketään yhdessä omistajan kanssa. 

Yksi suuri stressinaiheuttaja on raha. Kirotut rahat. Hevoset kuluttavat paljon. Ja kulut maksetaan meidän pussista, jos omistaja ei ole muistanut maksaa hoitomaksua ajoissa. Ei hevosia voi hoitamattakaan jättää omistajan kämmäilyn vuoksi. 

Asiakkaat. Monista tulee enemmän, kuin asiakkaita. Heistä tulee Ystäviä. Tärkeitä ihmisiä, joita ilman ei voisi kuvitella elämää. Heidän kanssaan jaetaan ilot ja surut, myös henkilökohtaiset asiat, ei vain hevosia koskevia. He auttavat tiukoissa tilanteissa ja huolehtivat jaksamisesta. 

Lapsuudenystävät jäävät helposti vähemmälle huomiolle, koska tämä työ, elämäntapa, vie kaiken ajan ja jaksamisen. Toivottavasti tiedätte, että olette usein ajatuksissamme. Onneksi nykyaikana on muun muassa Facebook, jonka avulla sentään hieman tietää, mitä kenellekin kuuluu. Minusta on kiva lukea ystävieni uran kehityksestä, perheenlisäyksestä ynnä muusta elämästä. Tahtoisin jaksaa olla läsnä heidänkin elämässään enemmän, mutta se on tällä hetkellä aika mahdoton yhtälö.

Onko tallinpitäjällä muuta elämää? No. Ei. Ei minulla ainakaan. Minun elämäni pyörii tällä hetkellä vain hevosten ympärillä. Haluan oppia. Haluan kehittyä. Haluan joku päivä olla Suomen hevosmaailmassa tiedetty ja tunnettu nimi. Kunnianhimoistako? Well that's the way I roll. Ja tämä on oma valinta. Moni kysyy, että eikö välillä pitäisi pitää vapaata. En halua. Minä pidän hevosista, haluan viettää niiden kanssa aikaa. On tämä aika itsekästäkin. En ole kotona niin paljon läsnä. Tielleni on jostain osunut sellainen mies, joka tätä minun elämäntapaani kestää ja jaksaa. Hän ei ole koskaan kysynyt, että enkö voisi jäädä kotiin. Hän ei ole koskaan laittanut minua valitsemaan itsensä ja hevosten välillä. Ihana mies!

Muiden tallinpitäjien henkinentuki auttaa myös jaksamisessa. Välillä on hyvä saada jauhaa kollegoiden kanssa. Jaa jauhaa mitä? No paskaa. Kuulumisia. Niitä näitä. Joskus jopa oikein kahvikupillisen ääressä. 

Kokemus tuo varmuutta. Kun tulee uusia tilanteita niitä joutuu hieman miettimään. Minua saatetaan pitää hieman kylmänä toisinaan, kun en hokinpolkemista tai potkuhaavoista nosta suurta mekkalaa. Tottakai niistä ilmoitetaan hevosen omistajalle, mutta minä en järjestä show'ta asiasta. Monta haavaa nähneenä osaan katsoa, onko syytä olla huolissaan. 

Kollegat, pysykää vahvana! Eihän tämä mitään ruusuilla tanssimista aina ole, mutta hyvin te vedätte!

Jokaisella on omat idolinsa. Henkilöitä, joihin suhtautuu kunnioituksella. Meidän valmentajan kautta olen tutustunut yhteen omista idoleistani: Tuijaan, Master Dressagen rautaiseen rouvaan. Hän on yksi vahvimmista ihmisistä, joihin olen tutustunut. Harmittaa, että olemme tutustuneet vasta. Miten paljon häneltä olisikaan voinut saada oppia, jos tiemme olisivat kohdanneet jo aikaisemmin. Kaikella on tarkoituksensa. Ja toivon, että ehdin istua vielä monta kertaa alas keskustelemaan ratsastuksesta, kasvatuksesta ja hevosista hänen kanssaan. Se tieto ja taito, mikä hänellä on, on jotain aivan käsittämätöntä. Tuija on avoimesti kertonut vaikeasta vakavasta sairaudestaan. Ihailen sitä tarmoa, sitä suurta sydäntä, joka jaksaa huolehtia muista, vaikka omat voimat ovat loppu. Olisipa maassamme enemmän kaltaisiasi intohimoisia hevosihmisiä.

Kiitos, Tuija!