"Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." (Muumipappa)

Juuri, kun olet päässyt hyvään treenirytmiin hevosesi kanssa, voit olla varma, että joku heittää kapuloita rattaisiin.

Kaksi viikkoa sitten, Vica kulki erittäin hienosti. Se kantoi, jopa kokosi itseään. Laukka pyöri todella hyvin, olin onnellinen saavutetusta kehityksestä. Viime viikon valmennuksessa tuo kaikki oli kuin unta. Kyllä otti päähän. Saatoin päästää jopa pari valittua sanaa, kun Vica ei halunnut enää hakeutua kuolaimelle, kantaa itseään, rentoudesta puhumattakaan. Voihan kettu. 

Käytiin pientä spekulointia, mikä mahtaa olla vicana (eh he ehehe). Kinnerpatit, lihasjumit, hampaat? Vicallahan on ollut välillä ikäviäkin lihasjäykkyyksiä, onneksi säännöllisellä lihashuollolla ollaan saatu nekin kuriin. Hierojamme Kaisa tuli pikapikaa paikalle ja velloi tamman lihakset kunnolla. Vica sai myös sporttiraidat, eli kinesioteipit. Ei tullut yllätyksenä, että lannerangan alue ja lavat olivat jumissa. Tämäkin on vain arvailua, mutta luultavasti nämäkin jäykkyydet ovat seurausta kipeästä jalasta. Se on varonut kipeää kinnertä ja käyttänyt itseään väärin ja saanut sen seuraksena lihakset kipeiksi. Voiko nimi olla enne? Miksei tuo hevosen nimi voisi olla vaikka Terve?

No treenit jäi siihen ja sovittiin, että menisin itsenäisesti viikonloppuna uudelleen, jolloin nähtäisiin onko tilanne parempi. Ei se ollut. Voihan kettu. Tämän turhautumisen keskellä meillä oli myös tuuria. Maneesilla sattui olemaan eläinlääkäri paikalla ja ystävällisesti antoi pikadiagnoosina pattinivelen tulehduksen. Sovittiin tarkempi aika Vican tutkimiseen parin päivän päähän.

Bonuksena Vica oli kolauttanut silmänsä johonkin yöllä niin, että sen luomet olivat turvonneet aivan järkyttävän kokoisiksi. Silmä ei vuotanut, turvotusta ei ollut muualla, eikä näkynyt minkäänlaista haavaakaan. VOI KETTU NYT SENTÄÄN. Turvotus alkoi onneksi todella nopeasti laskemaan, joten siitä en ottanut paniikkia, ja seuraavana päivänähän olisi kuitenkin eläinlääkärin tapaaminen. 

Kinner puudutettiin ja tsädääm! Laukka parani huomattavasti. Kintereen niveliä piikitettiin ja saikkuahan siitä napsahti. Kyllä harmittaa, kun treenit taas keskeytyy, mutta olen siitä onnellinen, että tulehdus huomattiin nyt eikä kisakauden jo alettua. Vica on nyt siis kaksi viikkoa sairaslomalla, pelkkää taluttelua. Tämän jälkeen palaudutaan takaisin normaaliin treeniin.

Kuva: Kaisa

Akka nautiskelee hieronnasta

Tuo pattinivelen tulehdus on eläinlääkärin mukaan yleinen vaiva näillä keleillä. Siihen riittää pelkkä liukastuminen, olkaa siis tarkkoja! Ja reagoikaa muutoksiin nopeasti. Parempi katsoa, kuin katua tiesi vanha kansa sanoa. 

Mielestäni Muumipapan viisaat sanat sopivat hyvin tämän kirjoituksen otsikkoon. Katsotaan, miten hommat lähtevät sujumaan sairasloman jälkeen, toivottavasti paremmin kuin hyvin! Kerron muutaman viikon päästä, kuinka asiat ovat lähteneet rullamaan. 

Ei kavioita, ei hevosta

Kavioiden hoito, tuo ikuinen keskustelunaihe. Ostaessasi hevosen, kannattaa varautua siihen, että tulet kuulemaan monenlaista mielipidettä hevosesi kavioista. Tulisi kuitenkin muistaa, että hevoset ovat yksilöitä ja niiden jalka- ja kavioasennot ovat myös yksilöllisiä. Kaikkia ei vaan voi kengittää samalla muotilla. Pätevä kengittäjä on siis kultaakin kalliimpi.

Diva etsii oikean kokoisia nauloja

Ja tähän väliin voin kertoa, että kaikki kolme hevostani ovat olleet päin kettua kengitettyjä tai vuoltuja. Yhdellä ei ollut kantaa lainkaan, varvasta (eli kavion kärkeä) oli murtsikoiden verran. Totuttaminen kengitykseen vei aikaa noin puoli vuotta. Se piti rauhoittaa, mutta ajan kanssa sitäkin päästiin eroon. Taisi olla neljäs tai viides kengitys, kun Diva antoi namien avulla kengittää. Nykyään se on jo tavallinen hevonen kengityspaikalla. Kavioiden saaminen oikean mallisiksi vei noin puolitoista vuotta. Toisella kaviot olivat todella pienet ja eriparia. Kavion koko saatiin suurennettua puolessa vuodessa yhdellä koolla. Kolmannella olikin sitten taas kantaa vaikka muille jakaa ja muodoillaan kaviot kilpailivat ruispuikulan kanssa. Vicalle on vaikeaa pitää takajalkojaan ylhänä koukussa pitkään, koska sillä menee helposti reidet ja selkä jumiin, joten kengittäjämme on keksinyt sille helpottavan asennon. Sitä en tiedä, kuinka ergonominen työasento se kengittäjälle on, mutta hän ajattelee vain hevoseni parasta. Tämä on yksi syy siihen, miksi Milla on meille se paras kengittäjä!

Miquelin kaviot ennen Millaa...

...ja Millan jälkeen!

Ja takaisin aiheeseen. Se, että kengittäjä on käynyt monenlaisilla kursseilla ja luennoilla ei vielä tarkoita, että hän osaisi soveltaa oppimaansa teoriaa käytäntöön. Kengittäjän pitää osata katsoa hevosen rakennetta, ei auta, että hän tuijottaa pelkkää kaviota. Hänen tulisikin kengittää hevonen, ei kaviota. Jos hevosen jalka ei ole suora niin myöskään kaviota ei auta vääntää suoraan, pitää osata katsoa, miten kavio sulautuu jalkaan. Minähän en ole kengittäjä, mutta näin mutu-pohjalla uskallan väittää, että toisilla on tuo kengittämisen taito käsissään. 

Kuva: Saija Laaksonen

Huomatkaa, miten kengittäjä ottaa hevosen tarpeet huomioon!

On mielestäni typeryyttä odottaa, että kavio on pitkä tai kenkä tippuu ennen kuin pyytää kengittäjän paikalle. Parempi pitää kengitysväli säännöllisenä, niin muutoksetkin huomataan ajoissa. Säännöllisellä kengityksellä saadaan kaviosta kestävämpi ja vältytään ikäviltä vaivoilta. Väärä kavion asento voi aiheuttaa nivel- ja jännevaivoja sekä vääränlaisen liikeradan, mikä tietenkin vaikuttaa koko lihaksistoon.

Divan kavio tammikuu 2015

Divan kavio viime talvena, verratkaa kantaa. 

Nyt kun sillä ei tehdä mitään kavio vain vuollaan oikeaan muotoon.

Kenkiä, tapoja ja hintojahan on yhtä paljon, kun on kengittäjiä ja hevosia. Olen kuullut, että halvimmat kengittäjät ottavat 50 euroa, kalleimmat 150 euroa. Eroa siis on. Tietysti kustannukset määräytyy myös kengitysvälin ja vuodenajan mukaan (talvisin tarvitaan enemmän härpäkkeitä, kuten hokkeja ja tilsakumeja). Omani kengitetään kuuden viikon välein, olen kuullut toisten venyttävät välin jopa 12 viikkoon. Ja kaikkia ei edes tarvitse kengittää, riittää että kavio vuollaan oikean malliseksi. Markkinoilta löytyy myös erilaisia töppösiä hevosille, joilla ei joko haluta tai voida käyttää kenkiä. On kuumakenkäystä, kuparinaulaa, liimakenkää, tarralenkkaria... Jokaisen pitää löytää omalle hevoselleen se sopivin vaihtoehto.

Kuva: Horserunners.fi ja kengittäjämme kommentti:

"Varmaan ihan hyvä idea... ei, kun ei ole. Ihan höpölöpö-pimpelipom. On olemassa yhden merkkisiä toimivia, liimattavia kenkiä. Ja silti niitäkään ei ole laitettu, kuin muutamille spesiaalitapauksille. Mutta tämmösiä tarralenkkareita jos joku näkee mut joskus hevosen jalkaan asettelemassa, niin saa kärrätä kengittäjän Kellokoskelle. Jos sairaala on jo purettu, niin seuraavaksi lähimpään vastaavaan laitokseen. Hyh."

Muistakaa kysellä ja kyseenalaistaa kengittäjän valintoja! Kysykää muilta mielipidettä, jos jokin arveluttaa. Loppuun vielä aivan jättimäinen kiitos Millalle, tuo yli-ihminen, joka on ollut iso tekijä hevosteni kuntouttamisessa ja saattamisessa takaisin käyttökuntoon, KIITOS ❤

Paluu arkeen

Vihdoinkin arki on koittanut. Olen saanut tuhottua lähes kaikki joulusuklaat, piparit ja muut herkut. Aika urakka ollut, mutta järjestelmällisellä syömisellä tuokin asia on saatu hoidettua. Jotenkin nuo pyhät sekoittavat päiviä, rutiinit rikkoutuu ja kuuppa meinaa mennä siitä sekaisin. Vaikka minulle onkin ihan sama onko nyt sunnuntai vai perjantai, olen rutiineja rakastava ihminen, teen kaikki asiat aika pitkälti samassa järjestyksessä ja rytmissä.

Meillä oli viime viikolla ensimmäinen valmennus Miquelin kanssa. Oli kyllä pakkasta niin paljon, ettei siinä mitään ihmeellistä väännetty. Lähinnä se oli esittelykäynti koutsille. Miquel sai kehuja. Vielähän se on lihakseton ja voimaton, mutta hieno aihio se on. Laadukkaamat askellajit siltä löytyy, kuin Vicalta. Enkä usko, että se vaatii yhtä paljon työtä, kuin Vica. Tulisi nyt lunta, että päästäisiin tekemään kunnollista hankitreeniä.

Kuvassa mamman mussu parturissa

Vican kanssa käytiin eilen näyttäytymässä. Voi pojat, miten voikin kehut tuntua hyvältä! Kehuja tuli muun muassa lihasmassan kasvusta, kestävyydestä ja ravista. Jumpattiin tosi perusjuttuja; avotaivutuksia, siirtymisiä, asetukset... Vasemmassa kierroksessa kaikki oli ihan ok, oikealle taipuminen oli hieman hankalaa. Vicalla onkin ollut vasemmalla lihaskireyttä lannerangan alueella. Saatiin vasemmalle ihan superpätkiä laukassa! Meinasin pakahtua onnesta, kun tamma taipui, lyheni ja kokosi itsenä. AAAAAAAAAAAA! Olin niin onnellinen, ja kyllä te hevosihmiset tiedätte, miten pitkälle jaksaa taas tahkota tuon muutaman sekunnin onnistumisen takia (ei hevostelevat voivat pitää tätä todella hulluna, ja kyllä kyse oli sekunneista). Oikealle laukka ei ole niin hyvä, mutta paranee koko ajan. Nyt vaan pitäisi päästä laukkamaan, laukkamaan ja laukkaamaan.

Käytiin hakemassa kehut

Kuva: Heta

Kuva: Heta

Kiitoksien ja kehujen vastaanottaminen tuntuu olevan joillekin vaikeaa. Itse olen opetellut ottamaan kehut vastaan ja kiitän niistä. Minua ärsyttää se, että aletaan esittämään vaatimatonta ja nöyristellään, kun kehutaan. Minä en ainakaan huvikseni kehu, joten ota kehut vastaan (muistakaa lempinimi Natsi-Tanni tässä kohdassa).

Kuva: Saija Laaksonen

Minä, minä, minä

Lisäsin esittelyn itsestäni, löytyy ylälaidasta ja täältä:

https://tannivaan.blogspot.fi/p/tannivaan.html.

Toivottavasti saatte jotain tolkkua tästä ajatuksen juoksusta. Oli jotenkin hankalaa saada melkein 30 vuotta elämää jäsenneltyä järkeväksi!