Diva etsii oikean kokoisia nauloja
Ja tähän väliin voin kertoa, että kaikki kolme hevostani ovat olleet päin kettua kengitettyjä tai vuoltuja. Yhdellä ei ollut kantaa lainkaan, varvasta (eli kavion kärkeä) oli murtsikoiden verran. Totuttaminen kengitykseen vei aikaa noin puoli vuotta. Se piti rauhoittaa, mutta ajan kanssa sitäkin päästiin eroon. Taisi olla neljäs tai viides kengitys, kun Diva antoi namien avulla kengittää. Nykyään se on jo tavallinen hevonen kengityspaikalla. Kavioiden saaminen oikean mallisiksi vei noin puolitoista vuotta. Toisella kaviot olivat todella pienet ja eriparia. Kavion koko saatiin suurennettua puolessa vuodessa yhdellä koolla. Kolmannella olikin sitten taas kantaa vaikka muille jakaa ja muodoillaan kaviot kilpailivat ruispuikulan kanssa. Vicalle on vaikeaa pitää takajalkojaan ylhänä koukussa pitkään, koska sillä menee helposti reidet ja selkä jumiin, joten kengittäjämme on keksinyt sille helpottavan asennon. Sitä en tiedä, kuinka ergonominen työasento se kengittäjälle on, mutta hän ajattelee vain hevoseni parasta. Tämä on yksi syy siihen, miksi Milla on meille se paras kengittäjä!
Miquelin kaviot ennen Millaa...
...ja Millan jälkeen!
Ja takaisin aiheeseen. Se, että kengittäjä on käynyt monenlaisilla kursseilla ja luennoilla ei vielä tarkoita, että hän osaisi soveltaa oppimaansa teoriaa käytäntöön. Kengittäjän pitää osata katsoa hevosen rakennetta, ei auta, että hän tuijottaa pelkkää kaviota. Hänen tulisikin kengittää hevonen, ei kaviota. Jos hevosen jalka ei ole suora niin myöskään kaviota ei auta vääntää suoraan, pitää osata katsoa, miten kavio sulautuu jalkaan. Minähän en ole kengittäjä, mutta näin mutu-pohjalla uskallan väittää, että toisilla on tuo kengittämisen taito käsissään.
Kuva: Saija Laaksonen
Huomatkaa, miten kengittäjä ottaa hevosen tarpeet huomioon!
On mielestäni typeryyttä odottaa, että kavio on pitkä tai kenkä tippuu ennen kuin pyytää kengittäjän paikalle. Parempi pitää kengitysväli säännöllisenä, niin muutoksetkin huomataan ajoissa. Säännöllisellä kengityksellä saadaan kaviosta kestävämpi ja vältytään ikäviltä vaivoilta. Väärä kavion asento voi aiheuttaa nivel- ja jännevaivoja sekä vääränlaisen liikeradan, mikä tietenkin vaikuttaa koko lihaksistoon.
Divan kavio tammikuu 2015
Divan kavio viime talvena, verratkaa kantaa.
Nyt kun sillä ei tehdä mitään kavio vain vuollaan oikeaan muotoon.
Kenkiä, tapoja ja hintojahan on yhtä paljon, kun on kengittäjiä ja hevosia. Olen kuullut, että halvimmat kengittäjät ottavat 50 euroa, kalleimmat 150 euroa. Eroa siis on. Tietysti kustannukset määräytyy myös kengitysvälin ja vuodenajan mukaan (talvisin tarvitaan enemmän härpäkkeitä, kuten hokkeja ja tilsakumeja). Omani kengitetään kuuden viikon välein, olen kuullut toisten venyttävät välin jopa 12 viikkoon. Ja kaikkia ei edes tarvitse kengittää, riittää että kavio vuollaan oikean malliseksi. Markkinoilta löytyy myös erilaisia töppösiä hevosille, joilla ei joko haluta tai voida käyttää kenkiä. On kuumakenkäystä, kuparinaulaa, liimakenkää, tarralenkkaria... Jokaisen pitää löytää omalle hevoselleen se sopivin vaihtoehto.
Kuva: Horserunners.fi ja kengittäjämme kommentti:
"Varmaan ihan hyvä idea... ei, kun ei ole. Ihan höpölöpö-pimpelipom. On olemassa yhden merkkisiä toimivia, liimattavia kenkiä. Ja silti niitäkään ei ole laitettu, kuin muutamille spesiaalitapauksille. Mutta tämmösiä tarralenkkareita jos joku näkee mut joskus hevosen jalkaan asettelemassa, niin saa kärrätä kengittäjän Kellokoskelle. Jos sairaala on jo purettu, niin seuraavaksi lähimpään vastaavaan laitokseen. Hyh."
Muistakaa kysellä ja kyseenalaistaa kengittäjän valintoja! Kysykää muilta mielipidettä, jos jokin arveluttaa. Loppuun vielä aivan jättimäinen kiitos Millalle, tuo yli-ihminen, joka on ollut iso tekijä hevosteni kuntouttamisessa ja saattamisessa takaisin käyttökuntoon, KIITOS ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti