Meillä oli viime viikolla ensimmäinen valmennus Miquelin kanssa. Oli kyllä pakkasta niin paljon, ettei siinä mitään ihmeellistä väännetty. Lähinnä se oli esittelykäynti koutsille. Miquel sai kehuja. Vielähän se on lihakseton ja voimaton, mutta hieno aihio se on. Laadukkaamat askellajit siltä löytyy, kuin Vicalta. Enkä usko, että se vaatii yhtä paljon työtä, kuin Vica. Tulisi nyt lunta, että päästäisiin tekemään kunnollista hankitreeniä.
Kuvassa mamman mussu parturissa
Vican kanssa käytiin eilen näyttäytymässä. Voi pojat, miten voikin kehut tuntua hyvältä! Kehuja tuli muun muassa lihasmassan kasvusta, kestävyydestä ja ravista. Jumpattiin tosi perusjuttuja; avotaivutuksia, siirtymisiä, asetukset... Vasemmassa kierroksessa kaikki oli ihan ok, oikealle taipuminen oli hieman hankalaa. Vicalla onkin ollut vasemmalla lihaskireyttä lannerangan alueella. Saatiin vasemmalle ihan superpätkiä laukassa! Meinasin pakahtua onnesta, kun tamma taipui, lyheni ja kokosi itsenä. AAAAAAAAAAAA! Olin niin onnellinen, ja kyllä te hevosihmiset tiedätte, miten pitkälle jaksaa taas tahkota tuon muutaman sekunnin onnistumisen takia (ei hevostelevat voivat pitää tätä todella hulluna, ja kyllä kyse oli sekunneista). Oikealle laukka ei ole niin hyvä, mutta paranee koko ajan. Nyt vaan pitäisi päästä laukkamaan, laukkamaan ja laukkaamaan.
Käytiin hakemassa kehut
Kuva: Heta
Kuva: Heta
Kiitoksien ja kehujen vastaanottaminen tuntuu olevan joillekin vaikeaa. Itse olen opetellut ottamaan kehut vastaan ja kiitän niistä. Minua ärsyttää se, että aletaan esittämään vaatimatonta ja nöyristellään, kun kehutaan. Minä en ainakaan huvikseni kehu, joten ota kehut vastaan (muistakaa lempinimi Natsi-Tanni tässä kohdassa).
Kuva: Saija Laaksonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti