Pirjo-Irmeli

Pirjo-Irmeli, eli Pirre, saapui taas leirille. Pirre on Millan, eli meidän kengittäjän, tyttären poni.

Tästä lähdettiin liikkeelle

Pirre oli hieman tuhma poni, kun se saapui Millalle reilu vuosi sitten. Se hyppi pystyyn, pysähteli, pukitteli, rynni. Milla soitti ja ilmoitti, että tästä pitää tehdä lastenponi. Aaaasia kunnossa. Mutta niin kuin usein ponitammat, tämäkin on erittäin viisas. Se oppi hyvin nopeasti, sekä hyvässä että pahassa. Sille oppiminen on todella helppoa.

Ei se kauaa kysellyt (eipä jääty kyselemäänkään)

Vuosi sitten selkäännousu oli yhtä pyörimistä ja säätämistä, laukassa se painoi pään alas, nosti selän ylös ja meni sellaista keinuhevoslaukkaa, huonossa merkityksessä. Se ei siis varsinaisesti pukittanut, muttei myöskään toivonut ratsastajan pysyvän kyydissä. Noista päästiin kyllä nopeasti eroon, nykyään se jopa tuntui tykkäävän työnteosta.

Pirre oli viime kesänä kuukauden verran luonani tehotreenissä. Opeteltiin ihan todella perusjuttuja. Selkäännousua, siirtymisiä, asettumista... Koska en ole mikään superkääpiö teen harjoituksia paljon maastakäsin, pikkanen poni kuitenkin kyseessä. Pirre saatiin myös hoikistumaan melkoisesti, se näytti jopa ihan sporttiselta. Sain Pirren hyvään vaiheeseen, mistä oli helppo jatkaa sen kanssa kotitallilla. Käytiinhän me starttaamassa parit estekilpailutkin! Salla 6v yhdessä poninsa 6v kanssa. Oli kyllä mahtavaa.

Kuva: Milla Haapalainen

Nyt Pirre on ollut taas kuukauden päivät oppimassa lisää. Avot ja väistöt sujuu tost noi vaa! Se pysyy hienosti tuntumalla ja nyt opetellaan laukanvaihtoja sekä sulkuja, ei hullummin seitsemän vuotiaalta pikkuponilta. On se kyllä upea tapaus. Ja nyt voidaan jo puhua lastenponista. Eiköhän me Sallan ja Pirren kanssa tälläkin kaudella ehditä vielä jossain kisoissa pyörähtämään, saa tulla ihastelemaan.

Varsan ensimmäinen vuolukin oli! Hän käyttäytyi niin hienosti. On se kyllä mahtava tyyppi. Heinäkuun Diva ja Tillinkäinen viettävät laitumella Vihdissä parin muun tamman ja varsan kanssa.

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, vaan kun on tuo kivikauden aikainen puhelin ollut vaan mukana niin ei voi vaatia parempia. Lupaan käyttää oikeaa kameraa ahkerammin! Sunnuntaina Vican kanssa taas vääntämää vanhaa tuttua helppo B:3 rataa.