Vica on nyt pari viikkoa ollut taas epämääräinen. Välillä selkeästi epäpuhdas liikkeessä, toisinaan taas hyvä. Se liikkuu mielellään, mutta välttelee tiettyjä tehtäviä. Välillä jopa suoraan kulkeminen on työlästä. Laukka on ollut sille hankalaa, niin itsenäisesti kuin ratsastajan kanssa. Joinain päivinä se laukkaa hyvin ja toisina ei ollenkaan. En ole pakottanut sitä nyt mihinkään tiettyyn muottiin vaan on menty sen mukaan, mikä on sille ollut mieleistä.
Ekat harkkakisat 1.10.16
Huomenna mennään kuulemaan eläinlääkärin mielipide. Saa nähdä, mitä sieltä löytyy. Pahinta olisi se, ettei mitään konkreettista löydy. Mysteerivaivat ovat kaikista hankalimpia. Omat spekulaatiot ovat pyörineet mahahaavan, ylirasituksen, oikean olkapään ja oikean kintereen ympärillä.
Treenit kesällä
Ollaan jo niin lähellä vaativia luokkia. Ja ei. Kisat eivät ole minulle se suurin asia. Minulle tärkeintä on saada tuo tamma kuntoon. Minä pidän kilpailemisesta ja tahdon, että kilpakumppanini on siinä pisteessä, että sille suorittaminen on helppoa. Vicalle se on yksi lysti käydäänkö kisoissa vai ei.
Ja mikäli Vica ei kestä kilpahevosen elämää se jää harrastehevoseksi. Harrastakoot esteitä Iiriksen kanssa. Niistä se ainakin tykkää. Mikäli se jää harrastekaveriksi se saa myös ryhtyä äidiksi. Paljon vaihtoehtoja. Olen ollut todella etuoikeutettu, kun olen saanut omistaa hienoja tammoja. Vaikka Vican suku ei ole mikään upea ja mahtava niin kyllä haluan myös Vicasta saada varsan. Isäkin on jo mietittynä.
Onneksi huomenna saan kuulla eläinlääkärin mielipiteen ja toivon todella, että joku syy tälle käytökselle löytyy. Pitäkää peukkuja!
"Minä tyrkytän sinulle kaikkea, mitä ikinä keksitkin pelätä..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti