Tarjolla vain huonoja kännykkäkuvia
Kävin siis jo eilen. Kaikki askellajit läpi ilman kiukuttelua! Aika kevyesti ja varovasti mentiin. Lähinnä tunnustelua, että miltä se liikkuminen nyt oikein tuntuu. Tuo tamma saa minussa niin paljon erilaisia tunteita ja tuntemuksia aikaan, ettei arvaisi. Taas teki mieli alkaa pillittämään, kun laukatkin nousi niin helposti.
Vica topattuna. Taidan olla tuntemistani ihmisistä vainoharhaisin loimittaja.
Mutta minä sentään tunnustan sen
Tänään käytiin pellolla kävelemässä ja vähän ravailtiin kentällä. Pakko malttaa nyt ottaa rauhassa, mutta eiköhän me jo parin viikon sisällä olla ihan tosissaan back in business. Vican muuttokin lähestyy kovaa vauhtia!
Lapsetkin pääsivät kokeilemaan irtohyppyjä. Laitettiin aattona Hetan kanssa niille yksi minieste ja kuja. Saivat harjoitella sinne menoa ja jalkojen nostamista. Tillinkäisellä oli hauskaa, se keksi jossain vaiheessa mennä estettä edestakaisin. Toivottavasti saan siitä myöhemmin myös kuvia lisättyä tänne. Veera sattui olemaan tallilla samaan aikaan kameran kanssa. Minun luona hevoset joutuvat tottumaan erilaisiin asioihin. Muun muassa pressuihin ja sateenvarjoihin. Ei sitä koskaan tiedä, mitä kisapaikalla voi tulla vastaan. Tai maastossa.
Lapsien treenihommia parin viikon takaa
Joululahjasaldo oli myös oikeinkin mainio! Jouluaattoilta meni rauhallisissa tunnelmissa Kimin vanhemmilla. Hevosethan eivät sitä ymmärrä, että on pyhä. Niiden rutiinit eivät poikenneet normista tänäkään jouluna. Uudenvuodenaattona ne tulevat jo iltapäiväheiniksi sisälle, ettei kukaan saa hepuleita raketeista. Pian on tämäkin vuosi paketissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti