Diva oli päivällä hieman levoton ulkona ja se ilmaisikin aika nopeasti ja selkeästi haluavansa sisälle. Divan pyyntöä on aika vaikea ohittaa. Se norkoillee portilla ja komentaa luokseen. Sen komennus ei vaan ole kaikkien mielestä kovin toimiva. Sen korvat painuu niskaan ja alkaa vimmattu pään heiluttaminen. Se näyttää hieman närkästyneeltä ja tuohtuneelta, kun aina sitä palvelusväkeä saa olla odottamassa...
Otin Divan siis sisälle neljän aikaa ja kun seitsemän aikaa kävin sitä vilkaisemassa oli nisien päihin ilmestynyt vahatipat, vihdoinkin!!
Vahatipathan ei vielä ole mikään tae sille, että seuraavana yönä tapahtuu. Synnytyksen käynnistymiseen voi olla aikaa vielä monta vuorokautta, jos huono tuuri käy. Minulle alkaisi kyllä jo riittämään nämä valvomiset. Kummasti sitä sai uutta virtaa ja puhtia, kun tajusin nuo tipat. Olen myös ihan varma, että varsan syntyessä kaikki univelat unohtuu! Todennäköisesti ne iskevät sitten päivän päästä, mutta sitten pääseekin jo normaaliin päivärytmiin takaisin. Sain myös meidän kotitalon naapurista peltoa lainaksi, joten saan Divan ja vauvan ihan viereen vahdittavaksi, kunhan varsalla on tarpeeksi ikää. JEE! Nyt vaan jännitetään syntymää tapahtuvaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti