Yö yhdeksän ja Divan syntymäpäivä

Voisiko se jo syntyä?! Olen nukkunut, valehtelin, en ole juurikaan nukkunut. Olen torkkunut nyt yhdeksän yötä tallilla ja vauvaa ei näy, ei kuulu. Eri tahoilta on tullu kehoitus mennä nukkumaan kotiin, koska "ei se vielä synny!". Sen yön, kun nukun kotona, varsa syntyy. Ei, ei käy. Haluan olla paikalla, kun tämä tapahtuu.

Voisiko tuo tamma olla niin nimensä mukainen diiva, että tekee siitä itselleen syntymäpäivälahjan? Se olisi kyllä mahtavaa. Sen sopisi syntyä siis tämän päivän aikana. Diva saa syntymäpäivänsä kunniaksi omenaa ja porkkanaa. Myös vihreään totuttelu on aloitettu. Se hullun kiilto ja syömisen tahti on kyllä melkoinen!

Hieman kyllä lohduttaa lukea muistakin zombeista, jotka ovat valvoneet tammojensa unta. You hang on there! Pienen ahdisuksen tunteen kyllä loi eräs, joka kertoi tammansa hautoneen 411 vuorokautta. Kääk. Aika epätavallisen pitkä kantoaika tuo onneksi taitaa olla. Eiköhän nämä lämpimät kelit ja tuore vihreä nopeuta nyt näitä asioita. Paree ainakin olisi.

Käytiin Hetan ja Mikelin kanssa maastoesteillä Palomäen tallilla Nurmijärvellä. Kuskia alkuun jännitti, ensimmäinen kerta maastoesteillä. Tietääkseni Mikelilläkään ei ole niitä menty. Ja hienosti meni! On tuo kyllä mahtava pikku-hevonen. Se luo ratsastajalleen itseluottamusta ja varmuutta. Rata oli noin kilometrin mittainen ja aloitettiin tutustumalla siihen. Heta meni sen muutaman kerran ympäri eri askellajeissa.

Aloitettiin helpoista, matalista tukeista. Hienosti meni! Kuskinkin jännitys alkoi vaihtumaan riemuksi ja meno helpottui.

Hetalla on tavoitteena päästä kisaamaan kenttää vielä tällä kaudella. Ja hyvältä vaikuttaa, eiköhän tämän kesän aikana joku tuttari-luokka päästä kokeilemaan!

Oli aika lämmin päivä, siihen päälle jännitysta ja uusia asioita. Sekä kuski että ratsu jaksoivat kyllä olosuhteisiin nähden hyvin. Ja taas saan olla ylpeä näistä kahdesta! Toivottavasti lähdetään pian uudelleen.