Tannivaan.: Tunti liikutusta päivässä

Puhuttiin hieroja-Kaisan kanssa tästä maagisesta tunnin liikutuksesta. Monelle on pureutunut mielikuva, että tunti ratsastusta päivässä riittää. Kuvitelma ilmeisesti tulee ratsastuskoulun tunneista. Vaikka itse ratsastaa vain sen tunnin, ne hevoset menevät usein kahdesta neljään tuntia. Minun hevosilleni ei välttämättä riitä tunnin liikutus per päivä ja ihanne olisikin, että ne liikkuisivat kahdesti päivässä. Toisinaan tämän pystynkin toteuttamaan.

Miquel koitti kankia ekaa kertaa

En katso kelloa, kun alan ratsastamaan. Jos ratsastan vierasta hevosta, työstän sitä sen aikaa, että saan sen rentoutumaan ja kuuntelemaan, mitä siltä pyydän. Tässä pitää myös huomioida hevosen kunto. Välillä 20 minuuttia riittää, toisinaan kestää melkein se tunti. Kun tunnen hevosen, voin alkaa jo tekemään vaativampia tehtäviä ja työskentelemään pidempään. Omien hevosteni ratsastukset suunnittelen viikkotasolla. Pyrin monipuolisuuteen: venyttelyjä, siirtymisiä, kavaletteja, esteitä, maastoja... Enkä silloinkaan katso kelloa, ratsastan yleensä, toki tehtävästä riippuen 45-90min.

Elmo kertoo, milloin riittää ratsastus

Harmittaa niiden hevosten puolesta, joita liikutellaan, miten sattuu. Oikeastaan kaikki "miten sattuu"-tekeminen ottaa minua päähän. On epäreilua odottaa hevoselta kehitystä, jos itse ei sitä suunnitellusti vie eteenpäin. Valokuvat ovat hyvä dokumentointiväline kehitykseen. Säännöllisesti otettuna niistä pystyy näkemään mihin suuntaan ollaan menty vai onko esimerkiksi lihaksiston kehitys pysähtynyt.

Saarnaus saa riittää. Heta ja Mikeli kävivät vetäsemässä ensimmäisen yhteisen helppo B-radan. Hienosti meni. Mikeli käyttäytyi hienosti, pysyi aitojen sisällä ja Heta ratsasti sen hyvin. Rutiinia ja harjoitusta vaan lisää niin aletaan olla ruusukkeissa kiinni! Sijoitus oli 7/20.

Divan h-hetki lähestyy. Vielä olisi pari viikkoa laskettuun aikaan. Saa nähdä meneekö synnytys sinne asti vai tuleeko pikkuinen jo aikaisemmin meitä ilahduttamaan. En oikein malttaisi odottaa! Ja Pirre, Pitkästä aikaa! Alotettiin Pirren kanssa taas kunnonkohotus ja palautuminen työelämään. Tarkoitus olisi saada ratsastettua sitäkin eteenpäin.

Voooihan Pirre

Viime sunnuntaina kokeiltiin hieman erilaista hyppytehtävää. Minähän en siis hypännyt, koska wannabe kouluratsastaja. Heta ja Iiris hyppäsivät ja minä nostelin puomeja ja neuvoin. Kyseessä oli tehtävä, joka bongattiin Facebookista. Tehtävä vaati tarkkuutta ja huolellisuutta. Ei ihan se helpoin, mutta tehokas! Kuvia alla.