Harrastehevonen

Olemme etsineet tallilaisillemme harrastehevosta. On kuulemma epärealistista yrittää löytää harrastehevosta alle 5000 euron. Höpönlöpö.

Mitä tarkoittaa harrastehevonen? Jokainen ajattelee asiasta eri tavalla ja näkökantoja on yhtä monta, kuin on ajattelijaakin. Koska tämä on minun blogini, minä kirjoitan, mitä mieltä itse olen. Tässä lyhesti ja ytimekkäästi: harrastehevosen tulee kestää monipuolinen liikunta, jota harjoitetaan viidestä seitsemään kertaan viikossa. Ni. Työskentely pohjautuu pitkälti sileällä perusjumppaamiseen, maastoilemiseen sekä pieniin esteisiin. Sanoisin, että perusharrastehevonen suoritutuu helpon C:n kouluradasta, sekä 80cm esteradasta. Nämä eivät vielä mitään hurjaa kapasiteettia vaadi. Harrastehevonen tykkää olla ihmisen kanssa, on ystävä ja henkireikä. Harrastehevosen ei tarvitse kestää kolmea tiukkaa valmennusta viikossa, stressaavia kisamatkoja tai nuttura tiukalla vääntämistä.

Harrastehevonen ei ole puskaratsu, joutilas eikä kilpahevonen. Osasta harrastehevosista voi saada harrastekilparatsun tai jopa kilpurin. Useimmat hevoset eivät anna itsestään irti paljoa, koska niiltä ei sitä pyydetäkään. Ja ei, kaikkien ei tarvitsekaan suorittaa.

Jos hevonen ei kestä päivittäistä liikuntaa, kyseessä on joutilas (esim. trauman takia ei voi ratsastaa tai ajaa) tai puskis (esim. vanhempi eläkeläinen, jolla voi käydä köpöttelemässä joskus ja jouluisin). Eikä näissäkään ole mitään väärää, toisille sopii tälläiset hevoset ja niin on tarkoitettu. Mutta itselläni ei tälläisiin hevosiin olisi varaa. Hevosen omistaminen on älyttömän kallista. Minua on pidetty julmana ja kylmänä, koska en aio pitää Divaa seisomassa tarhassa toimettomana vaan varsan vieroituksen jälkeen päästän sen taivaslaitumille ja takaan näin sen ettei tarvitse kipuilla.

No jännityksellä jäämme odottamaan, minkälaiseen hevoseen päädytään!

Muihin aiheisiin. Kävin moikkaamassa Divaa ja Tillinkäistä laitumella. Kyllä on varsa kasvanut! Oli myös kiva huomata, ettei se ollut muuttunut villihevoseksi. Edelleen antoi koskea joka paikkaan ja selkeästi nautti ihmisen kanssa olemisesta ja huomiosta. On sillä vaan hieno luonne. Rohkea, kiltti ja utelias. Tillinkäisen setä taasen oli aika koppava. Se suorastaan käski rapsuttamaan, ei antanut muuta mahdollisuutta. Jos et paijannut niin se puri tai puski päälle. Jännä nähdä millainen siitä kasvaa. Rohkealta sekin kyllä vaikuttaa.

Vicalla kävi eilen osteopaatti, Tiina Kataja. Hän käsitteli rankaa ja sitä ympäröiviä lihaksia. Mielenkiinnolla odotan
, miten tämä vaikuttaa liikkeeseen. Ongelmanahan on ollut se, ettei Vica halua rehellisesti käyttää itseään. Se tipahtaa herkästi lavoilleen. Tästä ollaan onneksi jo pikkuhiljaa päästy eroon ja suurimman osan ajasta se liikkuu oikein päin. Hän huomasi heti, että Vican lantio on hieman vino. Tästä luultavasti johtuu oikean takajalan heikkous.

Pari päivää pelkkää kävelytystä ja sitten tunnustellen ratsastusta. Seuraavaan postaukseen laitan tuntemuksia ja kommentteja käsittelyn jälkeisestä elämästä. Ehkä jopa pyydän meidän hovikuvaajan kylään, jos saisi vaikka uusia kuvituskuvia.

Mun alle viiden tonnin ystävät

❤

Kuva: Mira Kaukokari