Sennuleiri

"Öööö, ai siis mitä? Sä meet heppaleirille?"
"Joo!"

Kyllä, Ruoveden Ratsutalli järjestää aikuisille harrastajille leirin. Se kestää torstaista sunnuntaihin ja on yleensä heinäkuun lopussa. Ensimmäiset tunnit ratsastetaan perjantaina ja perinteisesti ensimmäisenä päivänä on koulua ja puomeja. Siinä opettajat pääsevät vähän näkemään ratsastajien tasoa. Toisena päivänä on lisää koulua sekä esteitä. Viimeisenä päivänä on saatu valita, mitä tehdään: koulua, maastoa tai maastoesteitä. Saattaa tulla yllätyksenä, että itse olen joka vuosi valinnut koulutunnin...

Ei voi kuin ihailla, millaisella palolla Ruoveden porukka jaksaa näitä leirejä! Ensin he vetävät junnujen leirejä monta viikkoa ja sitten vielä meidät. Ja jo monta vuotta putkeen. Leireillä käy todella monen tasoisia ratsastajia, joten vaati oikeasti ammattitaitoa saada tuollainen paletti pyöräytettyä sujuvasti läpi.

Päivä alkaa aamiaisella, jonka jälkeen on ratsastusta. Ratsastuksen jälkeen syödään lounas, minkä jälkeen on ollut teoriaa. Teoriatunneilla olemme keskustelleet vaihtelevista aiheista, tällä kertaa oli kouluklinikka, jossa pohdittiin asioita tuomarin näkökulmasta. Toisena tuntina oli varsojen irtohypytystä. Teorian jälkeen ratsastetaan ja taas vaihteeksi, kyllä, syödään! Päivällisen jälkeen meillä on vapaata olemista. Yleensä lyöttäydytään aivan ihanaan puomibaariin, mikä on tallin ylisillä. Siellä ollaan puhuttu monen monituista tuntia, erilaisista aiheista, erilaisten ihmisten kanssa. Toisinaan lämmitetään sauna, joko pihapiirissä oleva tai rantasauna. Eikä tässä vielä kaikki, ehkä tämä yllättää, mutta vielä kerran syödään! Iltapala on 20-21 aikoihin, riippuen, missä ollaan touhottamassa. Ai miten niin siellä on hyvät ruoat?

Hyppäsin taas vuoden jälkeen! 

Minulla oli Vica mukana. Se oli viime vuonnakin matkassa. Tällä kertaa oltiin jo niin ajoissa paikalla, että ehdin sen jo torstaina ratsastaa. Pitkä matka kuitenkin takana, menee paikat helposti tukkoon. Vica nyt on niin kiltti vieraissa paikoissa, ettei ollut millänsäkään. Siksi sen kanssa onkin niin kiva reissata. Vicalla oli hyviä ja huonoja hetkiä. Perjantai ok, lauantai ihan kamalaa, sunnuntaina superkiva. Menin vain koulutunnit sillä ja ratsastuskoulun poneilla sitten puomit ja esteet.

Sekin on vielä sanottava, että heillä on käytössään kivat hevoset. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Puitteet mahdollistavat loistavan ratsastuskokemuksen. Löytyy valtava kenttä, jossa on koulu- ja estepuolet, maneesi ja maastot. Ja ne maastot on upeat! Heiltä löytyy myös maastoesteitä, joten jokaiselle löytyy aivan varmasti jotain.

Heta ja Mikeli oli kanssa mukana

Minulle ja Jennille tämä paikka on täynnä muistoja. Jennin perheen mökki oli aivan tallin vieressä, joten me olemme pyörineet tontilla jo parikymmentä vuotta sitten. Siinä paikassa on vaan sitä jotain. Siellä sielu lepää. Minulle naurettiinkin, että lähdin viettämään kahden päivän kesälomaani hevosleirille. Sanoinkin, että ei se fyysinen vaan henkinenpuoli. Se on minulle paljon tärkeämpää. Pakko saada nuppi ladattua ennen tulevaa talvea.

Me olemme lapsena käyneet leireillä ja aikuisiällä aloitimme uudelleen vuonna 2012. Ja kyllä tämä on sellainen kesän kohokota, että eivät he siellä Ruovedellä pääse meistä eroon. Kyllä ensi vuoden kalenteriin on jo laitettu merkintä.

Kiitos Tuukka, Ansku ja Aino!