Tittelit hiiteen!

"Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä. Meistä tulee sitä, mitä me ajattelemme."

-Buddha

Olen viime päivinä puhunut eri ihmisten kanssa samasta asiasta. Nimittäin siitä, että pitäisi osata olla oma itsensä. Miksi annamme ulkoisten asioiden määrittää omaa itseämme? Miksi elämme työmme, statuksen tai tittelin siivellä? Hierojani sanoi hienosti, kun totesi, että pitäisi olla sama ihminen vaikka kaikki saavutukset otettaisiin sinulta pois. Kirjoitan omista ajatuksista sekä kokemuksista.

Kaikki lähtee itsestä. 

Elä omaa elämääsi. Turha voivotella, että muut ovat sen pilanneet. Sinä teet omat valintasi. Turha syyttää yhteiskuntaa epäreiluudesta, jos matkustat pummilla. Elämäm Kova Koulu saattaa yllättää. Ei pidä masentua vastoinkäymisistä vaan yrittää kovemmin, tehdä enemmän saavuttaakseen tavoitteensa. 

"Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan."

-William Magee

Jotta voisi olla onnellinen muiden puolesta, pitää itse olla onnellinen. Kyllä saa paljon kuulla paskanjauhantaa, varsinkin hevospiireissä. Pääsyyllisenä on kateus. Kauteutta on kahdenlaista. Sairasta ja terveellistä. Kateus voi saada petraamaan ja yrittämään enemmän. Toisaalta kateus saa kielenkannat laulamaan. Sitä sontaa tulee ja paljon. Itsekin olen saanut kuulla minusta puhuttavan mitä ihmeellisimpiä asioita. Hienoa, että muut tietävät minusta asioita, joita en itse tiennyt. Yleensä silloin, kun akkoja laitetaan samaan tilaan, alkaa myös puheet rumentua. Naisilla on myös tarve puida kolmannen osapuolen asioita. Joskus rakkaudesta, joskus kateudesta. Kyllä, tähän syyllistyn itsekin. Haluan tosin ajatella sen niin, että on pakko saada jakaa ajatuksia. Aina kolmannelle osapuolelle ei voi suoraan sanoa, mitä ajattelee. Pitää saada jäsenneltyä omassa päässä asia niin, että osaa pukea sen järkeviksi sanoiksi. Tästä pääsenkin siihen, että pitäisi pystyä puhumaan asioista suoraan.

Suoraan puhuminen on todella vaikea laji. Itse olen usein sanonut suoraan, mitä ajattelen ja siitä olen saanut paljon paskaa niskaan. Tämän vuoksi saatan märehtiä joitain asioita itekseni pitkään. Toisinaan, kun sanon suoraan, mitä ajattelen minusta tuleekin vittumainen. En tunge mielipiteitäni joka väliin, kerron, jos pyydetään. Omia kokemuksiani saatan jakaa. Pyytämättäkin. Toivon, että niistä on muille hyötyä, mutten oleta, että muut elävät minun kokemuksieni mukaan. Toinen asia, mistä saa helposti itsekkään ihmisen maineen on ylpeys.

"Herrasmies etsii asioista itsestään, alempiarvoinen mies muista."

-Kungfutse

Minä olen itsestäni ylpeä. Olen saanut elämässäni aikaan niitä asioita, joita olen halunnut. Asioita joista olen haaveillut. Minulla on tavoitteita, joita kohti kurkotan. Tavoitteita on erilaisia. Pieniä, suuria, helposti toteutuvia ja työn takana olevia. Minua on sanottu koppavaksi, vittupääksi, lehmäksi ja mitä vielä. Ihan sama. Minulle on sama, mitä minusta puhutaan. En välitä, koska tiedän itse, miten asiat ovat. Usein vain totean, että minulla nyt vain sattuu olemaan kiinnostava elämä. Olen myös itsekäs. 

Ihmisen pitää osata olla itsekäs. Jos ei arvosta itseään, miten voisi arvostaa muita? Jos et pidä itsestäsi huolta, miten voisit pitää huolta jostain muusta? Oma jaksaminen on todella tärkeää! Nimimerkillä kaksi burn outia alle kolmekymppisenä. Olen oppinut jakamaan vastuuta, luottamaan siihen, että asiat hoituu. Pitää osata ottaa aikaa itselle, huoltaa kehoa ja mieltä. Minä olen sinut itseni kanssa, arvostan sitä, mitä ympärilläni on. En pidä sitä itsentäänselvyytenä. Kiitän joka ilta mielessäni tätä kaikkea, mitä minulla on. 

"Eivät ihmiset vuoriin kompastu vaan kiviin."

-Hindustanilainen sananlasku

Osaan olla onnellinen muiden puolesta. Tunnen vilpitöntä onnea, kun ystävä onnistuu tai kisoissa näkee kanssakilpailjan olevan onnellinen suorituksestaan. Uskallan kehua toista naista. Usein se on hämmentänyt, mutta samalla ilahduttanut. Naisen kehu toiselle on iso asia. Eikä niin helppoa, itse olen siihen opetellut. Olen myös opetellut kiittämään, jos itse saan kehuja. 

Miten itse määrittelet itsesi? Oletko äiti, johtaja, työläinen vai sinä? Usein työ määrittää sinut. Siitä minä en pidä. Kyllä pitää ja saa olla ylpeä siitä, mitä tekee. Mulla älä ole sitä, mitä teet. Vaikea selittää. Mutta oletko sinä se sama ihminen, jos saavutuksesi otetaan sinulta pois? Miten esittelet itsesi? Mietin, miten itse esittelisin itseni tuntemattomalle: "Olen 29-vuotias yrittäjä Tuusulasta..." Noinhan se usein lähtee. Mitä jos esittelisinkin itseni näin: "Olen kuin tämä minun nyrkkini; pieni, pippurinen ja perhanan nopea!" Ainakin jäisin ihmisten mieliin! 

Asenne ratkaisee! 

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan."

-Muumipappa