Hetken jo kuvittelin, että päästään ihan ajoissa starttaamaan kisakausi. Eipä taideta vielä pitää mitään kiirettä. Vicalla oli hammaslääkäri maanantaina. Eläinlääkäri Katja Lappalainen tuli käymään tallilla, töräytti Vicalle kunnon päiväkännin ja rupesi tunnustelemaan sen suuta.
"Täällä vasemmalla tuntuu joku möykky..." Yhhym ja vai niin. "Se on luultavasti puhkeamaton sudenhammas". Just, tämähän tästä nyt vielä puuttuikin. Muutoin hampaat oli ihan hyvässä kuosissa. Pieniä piikkejä tuntui, mutta ne oli nopeasti hoidettu pois. Soitin heti seuraavana aamuna ajan klinikalle ja sinne päästään ensi viikon keskiviikkona. Mikäli siellä on sudenhammas niin se otetaan tietenkin pois. Kankikuolain tulee suoraan sen päälle. Tieto lisää tuskaa.
Lappalaisen käynnin jälkeen olen miettinyt kaikkia niitä kertoja, kun olen tehnyt napakamman pidätteen tai jäänyt hitaaksi kädellä... Voi tamma-parkaa. Toivottavasti se ei ole aiheuttanut mitään älytöntä kipua, ikävältä se on varmasti tuntunut. Ei se ainakaan ole kättä vastustellut, mutta tiedä sitten, onko sekin vaan nöyrää asennetta. Lappalainen sanoi, että on myös mahdollista, että Vican leuka on joskus saattanut murtua ja tehdä siihen kohtaan arpikudosta. Ensi viikolla olen taas viisaampi.
Toinen asia. Satula. Meinaa mennä hermo. Ostin uuden satulan viime heinäkuussa ja se sopi hyvin. Jostain syystä se on alkanut kallistua oikealle. Se topattiin ihan vasta ja edelleen se meinaa valua oikealle. Satulakaupoille taas. Jippii. Ostakaa hyvä, vastatopattu koulusatula. Ihan on edullinen.
Tällästä tällä kertaa. Matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti