Vica käytetty Porvoossa klinikalla. Ensin kunnon känni ja sitte otettiin kuvia. Otettiin sivulta ja viistosta ja uudelleen viistosta. Ja ei, ei sieltä löytynyt sudenhammasta. JES! Se tarkoittaa, että ei tule mitään sairaslomaa vaan harjoitukset jatkuu.
Vicalla on kuolaimesta aiheutunut trauma. Siinä on liikaluuta. Sitä on siis joskus otettu liian kovaa suusta kiinni ja siitä on aiheutunut luun ärtyminen. Enää se ei vaivaa. Ja voin taas olla rauhallisin mielin.
Tuija ehti katsoa vähän minun ja Vican perään eilen, kun olin ratsastamassa. Ja kääk. Hän laittoi minut ratsastamaan. Hän neuvoi, kuinka ratsastan hevosen paremmin. Kuulostaa helpolta, mutta hankalaa oli. Tuija-parka sai äänensäkin aivan käheäksi, kun joutui jatkuvasti korjaamaan minun virheitä. Kyllä tuli taas paljon ajateltavaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja pohtia omaa ratsastusta ja sen vaikutusta hevoseen.
Meille molemmille tuli hiki...
Vaihdoin puhelimenkin. Pakon edessä. Nyt on käytössä sellainen vehje, jolla on jopa mahdollista päivittää Instagramia! Minut löytää nimellä tannivaan. Ja antakaa armoa, opettelen vasta.
Tilliskin kasvaa kovaa vauhtia. Hänestä on tullut niin iso poika. Saa kohta ihan isojen poikien riimunkin päähän, kun tuo pony-koko alkaa jäämään ahtaaksi.
Muuta merkittävää ei vielä tällä viikolla ole tapahtunut. Huomenna menen hoitamaan Iiriksen koiraa iilimadoilla. Koitetaan olisiko niistä apua vanhan koiran nivelille. Uskon ainakin, että nivelten liikkuvuus paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti