lauantai 13. tammikuuta 2018

Pesukone ja riisikippo

Älkääkä käsittäkö väärin. Olen todella kiitollinen, ettei minun tarvinnut kävellä tai yrittää julkisilla kulkea kodin ja tallien väliä.

Pappa ajoi pari päivää sitten liikenneympyrässä autoani päin. Minun pieni Leon otti hieman kipeätä. Papan X5 otti enemmän (tässä kohtaa päässäni kuuluu häijyä naurua, oikeata evil laughingia). Autoni oikeanpuoleinen umpio meni kokonaan sisään, vilkku ei toimi, kori sai ikäviä naarmuja, sisäisiä vammoja en osannut arvioida. Ajaessa tuntui hieman tärinää ja vaihteisto oli jäykän oloinen.

Kun tajusin, että kohta autot muiskauttavat toisilleen poskisuudelmat, ehdin ajatelle, että "NONYT! VETOAUTOOOOOO!" Kävin vielä samana iltana näyttämässä autoa korikorjaamolla ja setä siellä totesi, että luultavammin auto korjataan. No voooooi kettu. En siis vielä tiedä, mikä on lopputulema. Olen myös miettinyt, että jos korjaamo ei löydä siitä isompaa vikaa, mutta katsastuksessa parin kuukauden päästä todetaan korin vääntyneen. Saanko syyttää korjaamoa?

Hää sais saksalainen pusun

Onnekseni sain lainata tulevan anoppini autoa. Tuntui vähän siltä, kun olisi pesukoneella ajellut. Ei se kyllä ihan kauhean miellyttävältä tuntunut takapuolen alle. Pikkuinen Kia. Hieman kiikkerä ja ohjaustehostin jäkitti vasemmalle. Sitä autoa joutui oikeasti ajamaan. Kyllä se varmasti lyhyemmissä siirtymisissä ajaa asiansa, itsellä ajoa tulee helposti 100 kilometriä päivässä. Kyyyyyyyllä silloin jo kaipaa hieman ajomukavuutta. Ja edelleen muistutan, että olen kiitollinen auton lainasta! Kialla ajelin puolitoista päivää, kunnes sain vakuutusyhtiöltä myönteisen päätöksen sijaisautosta.

Seuraavaksi alle riisikippo. Taskuraketti, vaikkei se mihinkään kiihdykkään. Yaris. Uudempaa mallia, ei sillä ole vielä juuri mitään ajetukkaan. Aika hätänen vehje. Pyörähtää pennin päällä, mutta nollasta kuutenkymppiin kestää noin 10 sekuntia. Kärsivällisyys kasvaa tälläisellä ajaessa. Tuokin kippo olisi varmasti kaupungissa ihan näppärä. Senhän vaikka nostaa ahtaaseen parkkiin. Katsotaan kauanko saan nauttia tästä ajokokemuksesta.

Tiedän, että vakuutustarkastaja on perjantaina käynyt arvioimassa autoani. En kyllä vielä ole kuullut kauanko siihen menee, että päätös tulee. Salaa edelleen toivon, että Leon menee lunastukseen ja minä saisin hieman isomman auton, jolla pystyy vetämään kahta hevosta. Jännityksellä odotetaan.

Kävin myös lunastamassa kengittäjä Millalta saadun joululahjan! Tatuointi. Vihdoinkin sain sen! Ja siitä tuli kyllä hieno. Tattoo Cafe Vantaalla hoiti homman, suosittelen.

Vastavalmistunut, tykkään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti